Kategoria: Kotimaa

Kotimaan uutiset

Kategoriat
Kotimaa

Ratkaisu näivettymiseen: Helsingin ydinkeskusta muutetaan isoksi autokaupaksi, johon voi ajaa sisään autolla ostamaan lisää autoja

Uudessa kukoistavassa keskustassa perheet voivat jatkossa nauttia kesäpäivistä mukavasti autoissaan istuen. Photo by Aleksandr Popov on Unsplash

(AUTOKAUPPA) Helsingin kaupunkikeskustaa vaivaava kurjistumiskehitys halutaan kääntää uudeksi kukoistukseksi ison uudistushankkeen avulla. Kaupungin maankäyttö- ja autoilulautakunnan valmisteleman esityksen mukaan koko ydinkeskusta nykyisten Esplanadien, Aleksanterinkadun, Mannerheimintien ja niitä yhdistävien katujen alalta muutetaan yhdeksi suureksi autokaupaksi, jonne autoilijat voivat ajaa autoillaan sisään ostamaan lisää autoja.

Esitys perustuu kaupunkikehityksen kansainvälisesti arvostetuimpien asiantuntijoiden, eli ylihintaisten laukkujen kaupustelijoiden tekemiin vertaisarvioituihin tutkimuksiin.

”On kaikkien tuntema fakta, että autoilu on kallista. Näin ollen autoilijoilla on oltava rahaa, eli he ovat – ei vain hyviä vaan oikeastaan ainoita mahdollisia asiakkaita keskustan yrittäjille. Myös tiedämme, että autot ovat erittäin kalliita, joten niiden myyminen on siksi hyvää liiketoimintaa keskustan yrittäjille. Tästä seuraa johdonmukaisesti, että koko keskusta on järkevintä muuttaa suureksi, nimenomaan autoilijoille räätälöidyksi kaupaksi, josta he voivat autostaan nousematta ostaa lisää autoja. Ja kalliita laukkuja, tietysti”, sanoo kamasaksa Talbot-Simca Buxlag (PhD.) autonsa ikkunasta olohuoneessaan.

Keskustan näivettymiskehitys havaittiin pian koronaepidemian jälkeen muun muassa Helsingin Sanomien kaupunkivihatoimituksen uutisoinnissa. Huolensa tilanteesta on esittänyt myös Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa, joka pitää erityisen hälyttävänä signaalina sitä, että edes sen pitkäkestoinen keskustan vetovoimakampanja ”Painuisitte kaikki vittuun täältä, varsinkin kävelijät ja pyöräilijät” ei ole tuottanut toivottua piristysruisketta alueen yritysten kävijämäärissä.

Asiantuntijat muistuttavat, että kautta Euroopan menestyvimmät kaupunkikeskustat ovat juuri niitä, joissa voi ajaa autolla ja ostaa samalla laukkuja. Helsingillä ei ole varaa jäädä jälkeen tästä kehityksestä tuhlaamalla resursseja marginaaliryhmien, kuten asukkaiden, palvelemiseen.

Uuden keskusta-alueen suunnittelusta järjestetään kansainvälinen arkkitehtikilpailu, jonka voittajatyön toivotaan mieluiten muistuttavan oikein oikein isoa autoa.

Kategoriat
Kotimaa

Lenininpuiston uusi nimi on Riefenstahlin kunniaksi Lenin puisto

Photo by Ignacio Brosa on Unsplash

(MERIJAKAMO) Pitkään jatkunut kiista halvan julkisuuden jakamisesta helsinkiläisten paikallispoliitikkojen kesken sai ratkaisunsa tällä viikolla, kun kaupunginvaltuusto päätti vaihtaa itäisessä kantakaupungissa sijaitsevan Lenininpuiston nimen. Vanhan nimen oli katsottu muun muassa muistuttavan Suomen historiasta, jonka käänteet on nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa koettu ”harmillisiksi” ja ”voitasko kirjoittaa vaan se uusiksi mut sillee kivemmin”.

Koska kysymys nimestä on herättänyt paljon tunteita ja keskustelua, on Helsinki yhteiskuntarauhan turvaamiseksi päätynyt uuden nimen kohdalla kompromissiratkaisuun. Puisto aiotaan nimetä nykyään suosittuja poliittisia virtauksia mukaillen kuuluisan elokuvaohjaajan Leni Riefenstahlin kunniaksi. Jatkossa se tunnetaan siis nimellä Lenin puisto.

Näin nimi mukautuu sujuvasti myös nimenvaihdoksen kriitikoiden suuhun, kertoo valtuusto tiedotteessaan. Heitä ovat esimerkiksi muutosta vastaan kirjelmöinyt kansalaisaktivisti Reino Gikman, hänen tukijansa ja kaikki, joille yhdysviiva on vain mielikuvituksen tuotetta.

Kategoriat
Kotimaa Politiikka

RKP tyytyväinen hallitusohjelman kompromissiin: työläisen perseeseen työnnettävässä kartussa jopa viidennes vähemmän nauloja kuin alkuperäisessä suunnitelmassa

Hallitusohjelma saattaa asiantuntijoiden mielestä merkitä Suomen työmarkkinoilla siirtymää poispäin ns. kolmikantaisen puisen persekartun perinteestä. Photo by Mockup Graphics on Unsplash

(HAADES) Petteri Orpon (okw) hallituksen syntyminen oli vaakalaudalla vielä aivan viime metreillä, kertovat luotettavat ja omaa etuaan tavoittelemattomat lähteet Lehdelle. Neuvotteluita viikkojen ajan varjostaneet konservatiivisempien ja liberaalimpien puolueiden kiistat olivat kärjistyä ratkaisemattomaksi riidaksi etenkin työläisen perseeseen työnnettävän puisen kartun koostumuksen osalta.

Lähteiden mukaan liberaalien, eli erityisesti RKP:n, vaatimuksesta kartussa olevien naulojen määrää vähennettiin 20 prosentilla alkuperäisestä ehdotuksesta. Vastineeksi perussuomalaiset ja kokoomus saivat myönnytyksen, että paikallisesti voidaan sopia, että osa naulojen vähennyksestä kompensoidaan ruuveilla tai lisäämällä karttuun tervaa.

Elinkeinoelämän väläyttämää kartun poikkipuolaa ei sisällytetty hallitusohjelmaan, mutta sen käyttöönoton mahdollisuuksista aiotaan teettää vaalikauden aikana riippumaton vaikutusarvio.

Pitääkö karttu hioa ennen poskien levittämistä?

RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson myöntää, että päätös hyväksyä perseeseen työnnettävän kartun lopullinen naulamäärä ei ollut puolueelle yksinkertainen. Toukokuun lopulla puolueen eduskuntaryhmä asettui jo tukemaan hallitukseen menoa siinäkin tapauksessa, että karttua ei hiottaisi ennen kuin se survotaan suoleen. Vielä vaalitaistelun aikana puolue oli ehdottomasti ainakin osittaisen hiomisen kannalla vedoten muun muassa Suomen kansainvälisiin sopimusvelvoitteisiin.

”Tiesin, että siitä ei tulisi helppoa. Siitä tuli kuitenkin vielä haastavampaa kuin olisin voinut kuvitellakaan”, Henriksson kuvailee keskusteluja, joita kartun läpimitasta käytiin Säätytalon puheenjohtajapöydässä.

Lopputulos oli kuitenkin kaikkia osapuolia tyydyttävä kompromissi. Persekartun koko, karheus sekä naulojen määrä heijastavat puheenjohtajien mielestä hyvin vaalitulosta ja äänestäjien tahtoa. Petteri Orpo muistuttaa, että tämä hallituspohja sai vaaleissa kansalta vahvan mandaatin työntää puinen karttu perseeseen, ja sitä on syytä kunnioittaa.

”Se, että nyt käytettiin niin paljon aikaa, niin se maksaa itsensä takaisin hallituksen toimintakykynä ja kestävyytenä”, hän sanoo.

Kategoriat
Kotimaa Kulttuuri

Jokakeväiseen Suvivirsi-väittelyyn lopullinen ratkaisu: lapset voivat laulaa Jumalan sijasta ”ruutana”, ”saatana” tai ”Kouvola”

Eläimiä ei vahingoitettu Suvivirren laulukokeiden aikana. Photo by Jason Rosewell on Unsplash

(BANGLADESH) Useita vuosia suomalaisissa kouluissa sekä enimmäkseen mielenhäiriöisten kansoittamissa somekeskusteluissa vellonut väittely perinteisen Suvivirren asemasta on tullut päätökseensä.

Opetushallituksen, Museoviraston, Sibelius-akatemian ja yhden Twitterissä asuvan Jonin muodostaman lautakunnan ratkaisun mukaan kappaleen esittäminen koulujen päätösjuhlissa voi jatkua, mutta jokaiselle koululaiselle annetaan valinnanvaraa sen suhteen, mitä laulaa.

”Pidimme tärkeänä, että hankalaksi koetun ”Jumala”-sanan sijasta jokainen voisi itse päättää, mitä tahoa haluaa lukuvuoden päätteeksi laulullaan kiittää. Olennaista kuitenkin oli, että korvaava sana sopisi sekä Suvivirren alkuperäiseen sanomaan että laulun rytmitykseen ja tavutukseen”, kertoo musiikintutkija Ansio Sidón.

Pitkällisen kulttuurihistoriallisen tutkimustyön ja akustiikan laboratoriossa tehtyjen pilottilaulukokeiden jälkeen lautakunta päätyi rajaamaan vaihtoehdot kolmeen: ruutana, saatana ja Kouvola. Sidónin mukaan sanat kuvastavat syvällisesti niitä eri tunteita, joita Suvivirren esittäminen herättää niin oppilaissa, koulujen henkilökunnassa kuin vanhemmissakin. Eri uskontokuntiin kuuluvat sekä myös uskoa tunnustamattomat voivat löytää niistä arvomaailmaansa sopivan.

”Työ oli pitkäkestoinen ja vaikea, sillä onhan Suvivirsi syvintä suomalaista aineetonta kulttuuriperintöä yhdessä Tuntemattoman sotilaan suoran itsenäisyyspäivälähetyksen, tappouhkausten lähettelyn ja sydän-verisuonisairauksien kanssa”, hän sanoo.

Päätös on herättänyt kuitenkin arvostelua varsinkin niissä sanomalehtikirjoittajissa, joiden ura on viime vuodet perustunut mielenhäiriöisten kansoittaminen somekeskustelujen synnyttämiseen. Lisäksi lautakunnan ratkaisuun eriävän mielipiteen jättäneen yhden Jonin mukaan mitään ei saa enää sanoa, joten hän ei sanonut eriävässä mielipiteessään mitään.

Uusi moniäänisempi Suvivirsi kaikuu ympäri suomalaisia kouluja taas tulevana viikonloppuna kuin laiho laaksossa.

Kategoriat
Kotimaa

Paikallinen mies sai nimikkoannoksen töölöläisravintolaan

Photo by Bernard Hermant on Unsplash

TÖÖLÖ. Paikalliselle miehelle Matille on myönnetty nimikkoannos ja pikkuinen plaketti hänen kantaravintolaansa Helsingin Töölössä. Matti kuoli viime kesänä lukuisiin alkoholin ja ylipainon aiheuttamien sairauksien komplikaatioihin.

“Koska Matti oli lihava alkoholisti, siis läski ja todella usein soosissa, haluamme alkaa tarjota hänen kunniakseen läskisoosia”, kertoo ravintolaa vetävä julkkiskokki Tatu Ointi.

Plaketti on aikomus ruuvata Matin kantapöytään, josta hänellä oli tapana varastaa juovuspäissään muiden suurmiesten kunniaplaketteja. Kyse oli tiettävästi katkeruudesta.

Ravintolassa Matti tunnettiin monialaisesta örvellyksestään. Usein iltojen pimetessä hän viihdytti asiakaskuntaa jurrisella kaatuilullaan. Lisäksi hänellä oli tapana öristä Eino Leinon runoja niin, että ole nyt vittu hiljaa.

“Usein toisissa pöydissä katseltiin hänen menoaan ja päiviteltiin, että pahaan kuntoon ittensä. Siitä tuli meidän henkilökunnalle lentävä lause”, Ointi sanoo.

Matin seurana oli usein hieman nuorempi mies, joka alkoi riittävästi juotuaan huutaa olevansa kirjailija Jari Tervo. Oinnin mukaan hän pyörii ravintolassa edelleen. Matin kuoleman jälkeen hänellä on ollut tapana pelmahtaa vieraisiin pöytiin pitämään loputtomia kännimonologeja siitä, kuinka oli juuri hän oli Matin ystävistä kaikkein tärkein.

“Kyrrrrrrrrpä“, Jari Tervoksi itseään luuleva mies vastasi Lehden haastattelupyyntöön.

Kategoriat
Kotimaa

Kalenteriin uusi muistopäivä yli 50 prosentin marginaaliveron uhreille

Todellinen muistopäivänä soiva viulu on huomattavasti kuvassa olevaa pienempi. Photo by Joel Wyncott on Unsplash

(KOTONA LEHTISILLÄ) Suomalaiset juhlapäivät saavat joukkoonsa uuden tulokkaan jo tänä vuonna, kun kalenteriin lisätään erityinen marginaaliveron uhrien muistopäivä, jota kehotetaan kaikkien asianmukaisella hartaudella viettämään. Päivää vietetään vuosittain aina kun 50,1 prosenttia vuodesta on kulunut.

”Päivän tarkoituksena on muistuttaa heistä, jotka joutuvat maksamaan lisätuloistaan tipankin yli 50 prosenttia veroja, minkä vuoksi heidän elämästään kaikkinainen ilo on mennyt pois, eikä uusien palkankorotusten vastaanottoon ole enää minkäänlaista kannustinta, rintaan pistää, sukat haisee ja muutenkin harmittaa”, kertoo juhlapäivätoimikunnan pääsihteeri Niklas Fyrkfinns.

Muistopäivä on yleinen liputuspäivä, ja sen kunniaksi soitetaan surumielistä viulumusiikkia ULA-taajuuksilla.

Juhlapäiväpäätöksen perusteluissa huomautetaan, miten kansainvälisessäkin katsannossa hälyttävän vähäiselle huomiolle ovat jääneet ne suomalaiset yrityspäättäjät ja muut hyvätuloiset, jotka jo kauan ovat hiljaa ja mukisematta kantaneet yli 50 prosentin marginaaliveron raskasta taakkaa sekä samalla koko yhteiskunnan hyvinvointia ja vähävaraisten tulonsiirtoja napolilaistyyliin leikatuilla harteillaan.

”Liki kuoliaaksi marginaaliverotettujen asemaan eivät ole puuttuneet edes ihmisoikeusjärjestöt, jotka muuten niin mielellään esiintyvät kaltoinkohdeltujen puolustajina. Heidän motiivejaan olla puuttumatta tähän räikeään epäkohtaan voi vain arvailla”, Fyrkfinns suree. Hän kertoo koskettavan tositarinan ystävästään Terosta, jonka 1000 euron palkankorotuksesta jäi käteen vain 498 euroa. Tero ei koskaan toipunut menetyksestä ja joutuu nyt lepuuttamaan runneltua mieltään Portugalissa.

Fyrkfinnsin mukaan uusi juhlapäivä antaa viimein äänen äänettömille, mutta varsinainen työ sorretun kansanryhmän oikeuksien puolesta on vasta alussa. Toimikunnan mukaan jatkossa esimerkiksi kaiken verovarojen käytön yhteydessä pitäisi erikseen tunnustaa marginaaliverotettujen korvaamaton rooli angloamerikkalaisen niin kutsutun land acknowledgement -tavan mukaisesti.

”Luotamme että tuleva porvarihallitus paikkaa sen, mikä edelliseltä vihervasemmistolaiselta porukalta jäi tekemättä, ja vaalirahoitusilmoitusten perusteella muuten syytä olisi”, Fyrkfinns toivoo.

Kategoriat
Kotimaa Politiikka

Ensi vaalikaudelle esitetään uutta lääninsössöttäjän virkaa – ehdolla muun muassa Keskisarja

Photo by Priscilla Du Preez on Unsplash

(JOKA NIEMI, NOTKO, SAARELMA) Perinteinen läänintaiteilijoiden instituutio on saamassa täydennystä tulevalla vaalikaudella, kertoo opetus- ja kulttuuriministeriön syystäkin julkistamaton esiselvitys. Maakunnallisten kulttuuripalvelujen täydentämiseksi ollaan perustamassa erityistä lääninsössöttäjän virkaa, joka samalla helpottaisi yhteiskunnallisen rakennemuutoksen läpivientiä ja lieventäisi poliittista polarisaatiota, kertoo ministeriön edustaja Joakim Kampa-Viiner.

Kampa-Viinerin mukaan uutta kolmen vuoden määräaikaista tehtävää kokeiltaisiin ensin pahimmin väestön vähenemisestä kärsivissä maakunnissa. Ne ovat tutkimusnäytön perusteella lääninsössöttämiselle hedelmällisimpiä, koska näillä alueilla asuvilla päänsisäinen todellisuus on jo useimpien kohdalla syrjäyttänyt reaalitodellisuuden. Tällaisissa olosuhteissa lääninsössöttämisen kustannustehokkuus on suurimmillaan, mikä havaittiin myös ministeriön Kainuussa (nimi muutettu) toteuttamassa pilottihankkeessa.

”Koeasetelmassa sijoitettiin historioitsija Teemu Keskisarja hakkuuaukiolle keskelle hömötiaisten maatuvia kalmoja hokemaan maanomistajille loputtomalla luupilla ’olette oikeassa olette oikeassa kaikki muut ovat väärässä’. Mittausten perusteella tämä auttoi lähes jokaista kokeiluun osallistunutta unohtamaan, että kuset olivat jo housuissa”, kertoo Kampa-Viiner.

Mittauksissa huomattiinkin, että lääninsössöttäminen on verrattomasti valtionavustuksia tai muita aluepoliittisia instrumentteja tehokkaampi tukimuoto taantuville seuduille. Kampa-Viiner korostaa, että pilottitutkimuksen rakenteesta huolimatta virkaa ei ole tarkoitettu vain korkeakoulutetuille asiantuntijoille tai epätoivoisille kansanedustajaehdokkaille.

”Esimerkiksi Satakunnan lääninsössöttäjäksi riittäisi aivan kuka tahansa läski jankkaamaan, että omat epäonnistumisesi ovat mamun syy”, hän muistuttaa.

Kategoriat
Kotimaa Politiikka

Puhuvien päiden suojeluspyhimykseksi on julistettu Mika Aaltola

Photo by Ramez E. Nassif on Unsplash

(PYHÄ SYNODI) Suomalaisten pyhien miesten joukko on saanut Mannerheimin ja Kekkosen jälkeen vihdoin täydennystä, kun kirkolliskokous ja valtioneuvosto julistivat perjantaina Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltolan (HRH) puhuvien päiden suojeluspyhimykseksi. Uudessa asemassaan Aaltola myös johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa sanomalehtikolumnistien kanssa, ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita poliitikkoja.

Julistusta oli ehditty odottaa jo kauan, mutta asia varmistui alkuvuodesta, kun oppineet vahvistivat Aaltolan kolmannen ihmeteon, jossa hän karkotti pahan suomettumisen hengen kanaanilaisnaisen tyttärestä. ”Voi tätä epäuskoista ja suomettunutta sukupolvea! Kuinka kauan minun vielä on oltava teidän keskuudessanne?” hänen kerrotaan todenneen ihmettelijöille.

Aiemmat ihmeteot olivat, kun Aaltola käveli vettä pitkin Turkin suurlähetystölle ja kun hän ruokki viisituhatta uutisnälkäistä toimittajaa viidellä twiitillä ja kahdella naistenlehtihaastattelulla niin, että tähteeksi jääneitä paloja kerättiin vielä vaalikirjaa varten.

Ihmeteot ovat säilyneet jälkipolville Aaltolan uskollisten opetuslasten, autuaiden Justuksen ja Petruksen retweettaamina.

Kategoriat
Kotimaa Kulttuuri

Esitys: Sananvapauden standardoitu mittayksikkö olisi 1 mervola

Photo by charlesdeluvio on Unsplash

(AHOLAITA ILMAN HOUSUJA) Kasvava huoli demokratian ja lehdistönvapauden alamäestä on johtamassa vankkoihin vastatoimiin. Suomalaiset journalistit ja viestinnän tutkijat ovat laatimassa kansainväliselle ISO-standardointijärjestölle esitystä erityiseksi sananvapauden leveyttä ja sen muutoksia määritteleväksi viralliseksi mittayksiköksi. Sen avulla voitaisiin tarkastella, milloin sananvapaus on merkittävästi kaventunut ja vertailla tilannetta eri lämpö- ja paineolosuhteissa.

”Olemme huolestuneina panneet merkille, miten sananvapaus on viime aikoina uhannut kaventua esimerkiksi viranomaispäätösten, poliitikkojen toimien ja helvetin ankeasti tehdyn journalismin seurauksena. Mutta miten paljon, sitä ei ole voitu luotettavasti tätä ennen mitata”, kertoo valmistelutyöryhmän edustaja Pedro Hyvetti.

Työryhmään kuuluvat tutkijoiden ohella Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimitus sekä Ylilauta.

Yksi mervola jakautuu sentti- ja millimervoloihin

Viralliseksi sananvapauden leveyden mittayksiköksi on yliopistojen yhteisen Viestinnän Tutkimuksen huippuyksikön (ViTu) selvitysten perusteella valittu 1 mervola (merv). Se tarkoittaa sananvapauden normaalileveyttä suomalaisessa maakuntalehdessä, kun yhtälöstä on ensin sievennetty tavanomaiset ja sananvapauden leveydelle ongelmattomat yhteydet osuuskauppatoimijoihin, paikallispoliitikkoihin ja kulmahuoneen sisäilman aiheuttamiin hallusinaatioihin.

Hyvetti antaa esimerkiin mittayksikön hyödyistä:

”Nyt jos huomataan, että jokin lehti ei saa enää sanoa että ’vitun horot’ – ja korostan että näin ei väitetty vaan vain kysyttiin voisiko näin olla – voidaan helposti mitata, että sananvapaus on sen seurauksena kaventunut noin 0,2 mervolaa eli kaksi senttimervolaa. Täten huomataan, että pian on edessä se hetki, ettei paikallisen autokaupan mainos enää mahdu täysikokoisena liitesivulle”, hän varoittaa.

Monien journalististen ilmiöiden mittaamiseen on aiemmin käytetty niin sanottuja vanhan kansan yksiköitä, kuten paskoja juttuja mittaava 1 haapala sekä hataran lähteytyksen peukalosääntö 1 nurmi. Vaikka niillä on pitkät perinteet, niiltä puuttuu kansainvälinen vertailtavuus ja aukikirjoitettu tieteellinen perusta, huomauttaa viestinnän dosentti Mauno Päivystys.

Merimiesnaurua langettavan päätöksen sijasta

Uuden standardin valmistelutyön yhteydessä on käynyt ilmi, että myös Julkisen sanan neuvosto JSN tarvitsisi tarkempia työkaluja toimintansa tueksi. JSN on itsesääntelyelin, joka valvoo, että tiedotusvälineet noudattavat Journalistin ohjeita, jotka on laadittu käräjäoikeuden välttämiseksi. Nykyisin neuvosto voi vain antaa langettavia tai vapauttavia päätöksiä kanteluista, jotka on tehty häkellyttävän lääväisistä jutuista.

”Vuosien saatossa on havaittu, että tällainen binäärinen asteikko ei ota huomioon sitä ainutlaatuista jatkumoa, jolle neuvoston käsittelyyn tulevien juttujen lääväisyys asettuu. Langettava päätös on aivan liian järeä rangaistus, jos virheen syynä on ollut vain saapasmainen tollous, eivätkä journalistin ohjeet toisaalta kiellä tekemästä töitä erityisen huonosti”, kertoo Päivystys.

Kevään aikana aloitetaankin kokeilu, jossa JSN voi langettavan päätöksen sijasta julistaa nauravansa paskaista merimiesnaurua käsittelyssä olleelle jutulle. Maininta merimiesnaurusta ja sen ääninauhoite on liitettävä kyseisen jutun verkkoversion yhteyteen.

Kategoriat
Kotimaa Talous

Enemmistö suomalaisista kannattaa työperäistä maahanmuuttoa, joka menisi aina illaksi takaisin sinne mistä tulikin

Photo by Sujeeth Potla on Unsplash

(ABU GARCIA GHRAIB) Valtaosa suomalaisista suhtautuu myönteisesti siihen, että heikentyvän huoltosuhteen ja pienenevien ikäluokkien tuomia haasteita valtiontaloudelle paikattaisiin työperäisen maahanmuuton avulla. Erityisen positiivisesti yli puoluerajojen suhtaudutaan sellaiseen työperäiseen maahanmuuttoon, joka koostuu syntyperäisistä suomalaisista, jotka ovat asuneet maassa koko ikänsä. Tiedot selviävät Helsingin yliopiston korrelaatio- ja kasuaalitutkimuksen huippuyksikön selvityksestä.

”Suosituin työperäisen maahanmuuton muoto oli tosiaankin tämä ’Menkää pois’ -nimellä kutsumamme skenaario, mutta kannatusta keräsi myös malli, jossa aamuisin eräs Ahmed tulisi maahan tekemään noin 40 000 ihmisen työpanoksen ja menisi illaksi takaisin sinne mistä tulikin. Myös tätä ns. Woltti-skenaariota kansalaisten enemmistö piti tavoittelemisen arvoisena”, kertoo huippuyksikön tutkimusprofessori Juhana Brandfilt.

Selvityksen mukaan vähintään 80 prosenttia vastaajista oli vähintään melko samaa mieltä väitteestä, että ”työperäinen maahanmuutto voi olla tarpeen, jotta nykyiset hyvinvointipalvelut voidaan tulevaisuudessakin säilyttää edes valkoiselle miehelle”. Brandfiltin mukaan Suomessa vallitseekin selvä konsensus siitä, että niiden muiden pitäisi tehdä enemmän tämänhetkisen elintasomme ylläpitämiseksi.

Tuleeko maahanmuuton varjolla Suomeen ihmisiä ulkomailta?

Työperäinen maahanmuutto ei kuitenkaan ole ongelmattomaksi koettu keino. Moni vastaajista epäili, että työperäisestä maahanmuutosta voisi seurata ilmiö, jossa ulkomailta muuttaa ihmisiä Suomeen. Tätä ei pidetty tavoittelemisen arvoisena tulevaisuudennäkymänä. Sen sijaan esimerkiksi polttoaineveron alentamista pidettiin varsinkin miesvastaajien keskuudessa hyvin suositeltavana työperäisenä maahanmuuttona.

Brandfiltin mukaan suomalaisista voidaankin selvityksen perusteella tunnistaa erilaisia profiileja, joiden suhtautuminen ja asenteet työperäiseen maahanmuuttoon vaihtelevat selvästi.

”Esimerkiksi oikeistolaisiksi itsensä lukevien miesten joukossa yleisin profiili on ’rationaalinen ja kriittinen talousajattelija’. Hän suhtautuu työperäiseen maahanmuuttoon viileän realistisesti ja siksi haluaisi mamut vittuun”, kertoo Brandfilt.