Kategoria: Kotimaa

(NYKARLEBY 5) Huolet lintuinfluenssan muuntumisesta ihmisiin tarttuvaksi suomalaisilla turkistarhoilla ovat ylimitoitettuja, rauhoittelevat alan edunvalvojat. Ja vaikkeivät olisikaan, on ihmisille tappavien virusten jalostaminen kotimaassa joka tapauksessa suositeltavampaa ja eettisempää kuin jättää asia muiden maiden kontolle, toteaa yhteiskuntasuhdejohtaja Marjukka Marburg-Lassa tuottajien keskuskombinaatti H5N1 ry:stä.

”Pidämme yritysten yhteiskuntavastuun näkökulmasta kestämättömänä, että me Suomessa jättäisimme tappavien tai pysyvästi vammauttavien influenssaviruskantojen jalostamisen sellaisten maiden hoidettavaksi, joissa todistetusti eläinten ja virusten elinolosuhteet ovat heikommat ja huonommin valvotut. Krhöm, anteeksi”, hän sanoo korahtaen verisen ysköksen pöytäliinan nurkkaan.

Marburg-Lassan mukaan on selvää, että jos Suomi päättäisi nyt paeta omia velvollisuuksiaan, tuhoisat influenssavariantit saatettaisiin tuottaa huomattavasti epäeettisemmissä oloissa. Hän korostaa, että tämä tuskin on edes fanaattisimpien eläinsuojelijoiden tavoite.

”Moni saattaa nyt ajatella, että olisi järkevää pyrkiä ennaltaehkäisemään jopa miljoonien ihmisten henkeä uhkaavien kulkutautien syntyä, mutta on hyvä kysyä itseltään: kenen etua me silloin ajamme? Hyööööörgh ah khk hlllghhhh, khöm hmh”, Marburg-Lassa kysyy raivoisan yskänkohtauksen muassa ja pyyhkäisee pienen palan keuhkorakkulaa suupielestään.

Alan edustajat ja valvontaviranomaiset muistuttavat, että useisiin varotoimiin on jo ryhdytty. Esimerkiksi Suomen Riistakeskus suosittelee tappamaan mahdollisimman paljon sattumanvaraisia luonnonvaraisia eläimiä tartuntaketjujen katkaisemiseksi, tai ihan muuten vain. Myös susien kannanhoidollista metsästystä ja turvetuotannon lisätukia on ehdotettu.

”llllllghhh…. tällaiset ikävät tilanteet tietysti antavat aina polttoainetta, krrääääähkkkk, halvalle populismille ja vitsailulle, mutta luotamme, että jokainen, mghh mghh nnkhk, khak, osaa punnita vaakakupissa alueellisten työllisyysvaikutusten ja globaalin terveysturvallisuuden välillä, ja tehdä sitten oikeat NNNNNNNNNNNNNNNHGHÄÄ johtopäätökset”, Marburg-Lassa huomauttaa irvokkaasti kahvilan lattialla kouristellen ja ilmaa haukkoen.

(AUTOKAUPPA) Helsingin kaupunkikeskustaa vaivaava kurjistumiskehitys halutaan kääntää uudeksi kukoistukseksi ison uudistushankkeen avulla. Kaupungin maankäyttö- ja autoilulautakunnan valmisteleman esityksen mukaan koko ydinkeskusta nykyisten Esplanadien, Aleksanterinkadun, Mannerheimintien ja niitä yhdistävien katujen alalta muutetaan yhdeksi suureksi autokaupaksi, jonne autoilijat voivat ajaa autoillaan sisään ostamaan lisää autoja.

Esitys perustuu kaupunkikehityksen kansainvälisesti arvostetuimpien asiantuntijoiden, eli ylihintaisten laukkujen kaupustelijoiden tekemiin vertaisarvioituihin tutkimuksiin.

”On kaikkien tuntema fakta, että autoilu on kallista. Näin ollen autoilijoilla on oltava rahaa, eli he ovat – ei vain hyviä vaan oikeastaan ainoita mahdollisia asiakkaita keskustan yrittäjille. Myös tiedämme, että autot ovat erittäin kalliita, joten niiden myyminen on siksi hyvää liiketoimintaa keskustan yrittäjille. Tästä seuraa johdonmukaisesti, että koko keskusta on järkevintä muuttaa suureksi, nimenomaan autoilijoille räätälöidyksi kaupaksi, josta he voivat autostaan nousematta ostaa lisää autoja. Ja kalliita laukkuja, tietysti”, sanoo kamasaksa Talbot-Simca Buxlag (PhD.) autonsa ikkunasta olohuoneessaan.

Keskustan näivettymiskehitys havaittiin pian koronaepidemian jälkeen muun muassa Helsingin Sanomien kaupunkivihatoimituksen uutisoinnissa. Huolensa tilanteesta on esittänyt myös Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa, joka pitää erityisen hälyttävänä signaalina sitä, että edes sen pitkäkestoinen keskustan vetovoimakampanja ”Painuisitte kaikki vittuun täältä, varsinkin kävelijät ja pyöräilijät” ei ole tuottanut toivottua piristysruisketta alueen yritysten kävijämäärissä.

Asiantuntijat muistuttavat, että kautta Euroopan menestyvimmät kaupunkikeskustat ovat juuri niitä, joissa voi ajaa autolla ja ostaa samalla laukkuja. Helsingillä ei ole varaa jäädä jälkeen tästä kehityksestä tuhlaamalla resursseja marginaaliryhmien, kuten asukkaiden, palvelemiseen.

Uuden keskusta-alueen suunnittelusta järjestetään kansainvälinen arkkitehtikilpailu, jonka voittajatyön toivotaan mieluiten muistuttavan oikein oikein isoa autoa.

(MERIJAKAMO) Pitkään jatkunut kiista halvan julkisuuden jakamisesta helsinkiläisten paikallispoliitikkojen kesken sai ratkaisunsa tällä viikolla, kun kaupunginvaltuusto päätti vaihtaa itäisessä kantakaupungissa sijaitsevan Lenininpuiston nimen. Vanhan nimen oli katsottu muun muassa muistuttavan Suomen historiasta, jonka käänteet on nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa koettu ”harmillisiksi” ja ”voitasko kirjoittaa vaan se uusiksi mut sillee kivemmin”.

Koska kysymys nimestä on herättänyt paljon tunteita ja keskustelua, on Helsinki yhteiskuntarauhan turvaamiseksi päätynyt uuden nimen kohdalla kompromissiratkaisuun. Puisto aiotaan nimetä nykyään suosittuja poliittisia virtauksia mukaillen kuuluisan elokuvaohjaajan Leni Riefenstahlin kunniaksi. Jatkossa se tunnetaan siis nimellä Lenin puisto.

Näin nimi mukautuu sujuvasti myös nimenvaihdoksen kriitikoiden suuhun, kertoo valtuusto tiedotteessaan. Heitä ovat esimerkiksi muutosta vastaan kirjelmöinyt kansalaisaktivisti Reino Gikman, hänen tukijansa ja kaikki, joille yhdysviiva on vain mielikuvituksen tuotetta.

(KOTONA LEHTISILLÄ) Suomalaiset juhlapäivät saavat joukkoonsa uuden tulokkaan jo tänä vuonna, kun kalenteriin lisätään erityinen marginaaliveron uhrien muistopäivä, jota kehotetaan kaikkien asianmukaisella hartaudella viettämään. Päivää vietetään vuosittain aina kun 50,1 prosenttia vuodesta on kulunut.

”Päivän tarkoituksena on muistuttaa heistä, jotka joutuvat maksamaan lisätuloistaan tipankin yli 50 prosenttia veroja, minkä vuoksi heidän elämästään kaikkinainen ilo on mennyt pois, eikä uusien palkankorotusten vastaanottoon ole enää minkäänlaista kannustinta, rintaan pistää, sukat haisee ja muutenkin harmittaa”, kertoo juhlapäivätoimikunnan pääsihteeri Niklas Fyrkfinns.

Muistopäivä on yleinen liputuspäivä, ja sen kunniaksi soitetaan surumielistä viulumusiikkia ULA-taajuuksilla.

Juhlapäiväpäätöksen perusteluissa huomautetaan, miten kansainvälisessäkin katsannossa hälyttävän vähäiselle huomiolle ovat jääneet ne suomalaiset yrityspäättäjät ja muut hyvätuloiset, jotka jo kauan ovat hiljaa ja mukisematta kantaneet yli 50 prosentin marginaaliveron raskasta taakkaa sekä samalla koko yhteiskunnan hyvinvointia ja vähävaraisten tulonsiirtoja napolilaistyyliin leikatuilla harteillaan.

”Liki kuoliaaksi marginaaliverotettujen asemaan eivät ole puuttuneet edes ihmisoikeusjärjestöt, jotka muuten niin mielellään esiintyvät kaltoinkohdeltujen puolustajina. Heidän motiivejaan olla puuttumatta tähän räikeään epäkohtaan voi vain arvailla”, Fyrkfinns suree. Hän kertoo koskettavan tositarinan ystävästään Terosta, jonka 1000 euron palkankorotuksesta jäi käteen vain 498 euroa. Tero ei koskaan toipunut menetyksestä ja joutuu nyt lepuuttamaan runneltua mieltään Portugalissa.

Fyrkfinnsin mukaan uusi juhlapäivä antaa viimein äänen äänettömille, mutta varsinainen työ sorretun kansanryhmän oikeuksien puolesta on vasta alussa. Toimikunnan mukaan jatkossa esimerkiksi kaiken verovarojen käytön yhteydessä pitäisi erikseen tunnustaa marginaaliverotettujen korvaamaton rooli angloamerikkalaisen niin kutsutun land acknowledgement -tavan mukaisesti.

”Luotamme että tuleva porvarihallitus paikkaa sen, mikä edelliseltä vihervasemmistolaiselta porukalta jäi tekemättä, ja vaalirahoitusilmoitusten perusteella muuten syytä olisi”, Fyrkfinns toivoo.