Mikkeliläiset Aaro (oik.) ja Kalevi eivät ole aivan varmoja, ovatko he kuvassa (vas.). Photo by Alexandre Jaquetoni on Unsplash
(SOMERO) Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC on ottanut kiittäen vastaan uusimmat arviot suomalaisten kasvavasta puupäisyydestä. Kehitys johtaa jo lyhyellä aikavälillä kotimaisten hiilinielujen merkittävään vahvistumiseen, uskovat asiantuntijat.
”Rohkaiseva indikaattori puupäisyyden vahvistumisesta on ollut esimerkiksi kevään kunta- ja aluevaalit. Yhä useampi äänestäjä sekoitti kaksoisvaalien äänestysnumerot jopa tienvarsiviittoihin, jonka seurauksena äänivyöryn saivat muun muassa sellaiset ehdokkaat kuten ’Helsinki 155’, ’Kuortane 13’ tai ’Kielletty ajosuunta’. Näin vauhdikasta muutosta edes optimistisimmat tutkijat eivät ennakoineet”, iloitsee kotimaisen ilmasto- ja verhouspaneelin tiedottaja Väinö Härhäinen.
Kansalaisten ohella poliittiset päätöksentekijät ovat niin sanoaksemme kantaneet kortensa kekoon. Härhäisen mukaan eduskunnan kyselytuntien pitkäaikaisseuranta osoittaa, että takavuosikymmeniin verrattuna nyt jo suuri enemmistö edustajista on täysin latvasta lahoja, mikä on tärkeää myös monipuolisen metsäekosysteemin säilyttämiseksi.
”Kielteisenä piirteenä tosin mainittakoon se, että niin politiikassa kuin varsinkin yrityselämässä kaikenlainen kuuman ilman puhaltaminen on huomattavasti lisääntynyt varsinkin viimeaikaisen tekoälykehityksen myötä. Se nostaa ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta huolestuttavasti. Toisaalta samaan ilmiöön kytkeytyy usein erittäin voimakasta käsien heiluttelua, mikä viilentää ilmastoa ainakin paikallisesti”, hän kertoo.
Tulevaisuuden kannalta positiivista on sekin, että kaikki suomalaisten puolueiden nuorisojärjestöjen päättäjät osallistuvat innokkaasti energiansäästötalkoisiin ja ovat esimerkiksi himmentäneet valot vintiltään käytännössä pysyvästi.
(KISAPUISTO) Jääkiekon sinivalkoinen ääni Antero Mertaranta päätti pitkän kiekkoselostusuransa viikonloppuna MM-kisoissa, mutta muistot ja traumat elävät vahvoina fanien keskuudessa. Monet hänen kuuluisista sutkauksistaan ja lausahduksistaan ovat jääneet elämään legendaarisen maineen kera, kuten kyselymme Globen-hallin selviämisasemalla todisti.
Suorastaan hokemiksi ovat muodostuneet sellaiset ’Antsan’ klassikot kuten ”Ottelua on kohta pelattu kymmenen minuuttia”, ”Seuraavaksi toinen erä” tai varmasti koulujen pihoillakin lukemattomia kertoja kuultu ”Aloitus keskialueen puolelle”.
Leijonien ensimmäisen MM-huuman 1995 aikana julkaistiin jopa Mertarannan lohkaisuista koottu hittikappale, jossa vilisevät sellaiset unohtumattomat verbaaliakrobatian taidonnäytteet kuten ”Ja peli päättyy 4-1”, ”Päätuomarina on tänä iltana Alex Dell” tai ikisuosikki ”Semifinaalissa vastaan asettuu Kanada”.
”Mertarannan kiistämätöntä nerokkuutta oli myös se, että hänen aikanaan katsojat saivat ikäänkuin kaksi ottelua yhden hinnalla: yhden, joka tapahtui jäällä, ja aivan toisen, joka tapahtui hänen selostuksessaan”, selittää Lehden kiekkostudion asiantuntija Antti Kolus.
Mertarannan huiman suosion takana olikin kieli-iloittelun lisäksi hänen raudanluja ymmärryksensä jääkiekosta ja pelin nyansseista. Manttelinperijän löytäminen ei ole helppoa, koska esimerkiksi selostajakollega Mika Saukkosen ongelmana pidetään sitä, ettei hän tiedä mikä on mantteli.
Satakuntalaisessa Iso-Hylätyn koulussa oppilaat harjoittelevat messuamaan kolmiäänisesti ”TOGETHER PROCLAIMING WAR – WORLDS ENDING FOREVERMORE”. Photo by Kenny Eliason on Unsplash
(VIEREMÄ) Odotetut euroviisukarnevaalit ovat vihdoin alkamassa, ja suomalaisten tunnelmat ovat korkealla – olemmehan tällä kertaa mukana peräti kahden artistin voimalla, kun vöyriläinen huumoriyhtye KAJ edustaa Ruotsia ja tamperelainen huumorilaulaja Erika Vikman Suomea.
Perinteisesti viisurallatukset ovat olleet erityisesti perheen pienimpien mieleen, mutta miten käy tällä kertaa, kun toinen esiintyjistä laulaa murteellisella ruotsilla ja toisen kappaleen iskulause on niin ikään kieleltään vieras ja seksiin sekä orgasmiin viittavilta merkityksiltään tietysti uppo-outo niin pikkulapsille kuin enemmistölle kulttuuriväestä?
Lehden lifestyletoimittaja Pirjo Labia kierteli alkuviikolla alueen kouluja kyselemässä lapsilta, miten viisuhitit heidän suussaan vääntyvät, kunnes rehtori soitti poliisit. Kas näin hassunkurisesti pikku LasseSvartahrid, 9, rallatti KAJ’n saunakuplettia:
”En ukjent stemme kalte, fra tårnet hvor ingen bodde, fra bortenfor skogen – hvor intet levde!” heläytti Lasse riemuissaan, ja sekös hymyilytti niin meitä kuin välitunti-ehdonalaisvalvojaakin.
Erika Vikmanin kappale on puhuttanut niin aiheensa kuin show’nsa vuoksi ja saanut monet pohtimaan, ovatko ylenpalttinen seksuaalisuus ja helvetin huono musiikki ylipäätään hyväksi lasten kehitykselle. Sakinhivutuksesta tavoitettu HanneleQuorthon, 7, kuitenkin kertoi että viisu on ollut c-luokan suosikki koko kevään:
”Drunt am oidn Båch, geh’ i am Mondliacht nåch, immer diafa nei in Woid, d’Nacht is finsta und so greislig koid!” kajautti hän kirkkaalla äänellä aikuisten suureksi iloksi.
Hankalien kielten vuoksi viisuversioita on liki yhtä monta kuin tulkitsijaakin, siksipä joidenkin lasten suussa ruotsi ja saksa voivat vääntyä heille tutummaksi englanniksi. Tällöin Ich komme -hokemasta voi tulla foneettisesti hyvin samankaltainen Only death is real.
Lasten mielikuvituksen lentoa on osassa kouluista aktiivisesti kannustettu, ja niinpä esimerkiksi Ylä-Tarkkiksen peruskoulussa oppilaat laulavat kevätjuhlassa tuttujen veisujen ohella oman Bara Bada Bastun – omilla lapsellisilla sanoituksillaan tietysti:
”Ut fra tåken, ut fra mørke, ut fra fjellets store skygge. Drømmens slott…” kaikuu harmoonin säestyksellä juhlasalin seinistä. On kevät.
Moni kokee perinteisen lippuäänestämisen hankalaksi, etenkin jos äänestyslippua yrittää tunkea uurnaan poikittain tai koittaa äänestyspaikan sijaan äänestää Mähösen luona. Photo by Element5 Digital on Unsplash
(KONTIOLAHTI) Kevään kunta- ja aluevaalien heikko äänestysvilkkaus on saanut monet huolissaan olevat tutkijat huolestumaan suomalaisen demokratian tilasta. Kansainvälisessä äänestysvertailussa Suomi jääkin selvästi useiden vireiden kansalaisyhteiskuntien kuten Turkmenistanin ja Valko-Venäjän taakse.
Yhdeksi ratkaisuksi ongelmaan on ehdotettu sähköistä äänestämistä, koska tutkijoiden mukaan enemmistö suomalaisista ei haluaisi mennä ulos tai ei osaa käyttää kynää tai tunne numeroita. Sähköisessä äänestämisessä hankalat, joskus jopa neljä eri lukua sisältävät ehdokasnumerot voitaisiin korvata esimerkiksi lystikkäillä ja samaistuttavilla eläinhahmoilla.
Vielä merkittävämpiä voisivat olla vaikutukset eri vähemmistöjen äänestysaktiivisuuteen. Sähköistä äänestämistä koskevissa selvityksissä on todettu, että se voisi lisätä merkittävästi muun muassa venäjänvenäläisten osallistumista vaaleihin. Parhaimmillaan äänestysaktiivisuus voisi nousta selvästi yli 110 prosentin. Aivan viime aikoina myös yhdysvaltainamerikkalaisten kiinnostus suomalaisia vaaleja kohtaan on kasvanut, mihin tarpeeseen sähköinen äänestys voisi avata uusia portteja.
”On muistettava, että selvitysten mukaan sähköinen äänestäminen tulisi myös jumalattoman kalliiksi, ja koska kalliit asiat ovat laadukkaita, on tämä merkittävä argumentti uudistuksen puolesta”, sanoo politiikan tutkija Hannu Warumm.
Siinä missä aiemmat sukupolvet joutuivat työläästi kirjoittamaan ja ajattelemaan ajatuksensa itse, vapauttaa Lehden tuleva tekoälyavusteinen sovellus lukijat ja tekijät kummastakin arkea kuormittavasta askareesta. Photo by Micah Boswell on Unsplash
(AHOLAITA) Suomalaisen mediakentän lippulaiva Lehti lisää tuntuvasti äänisisältöjensä määrää. Uudistuksella halutaan vastata journalismin muuttuviin kulutustottumuksiin, kun juttuja halutaan yhä enemmän kuunnella, koska niitä osataan yhä vähemmän lukea. Lehden audioyksikön päällikkö Jeppe-Koira kertoo, että muutos toteutetaan monessa vaiheessa, jotta saataisiin kerättyä tarkkaa dataa tilaajien mieltymyksistä, ja koska johtoryhmä ryyppäsi enimmän osan käteiskassaa toissaviikonloppuna Loimaalla.
”Ensimmäisessä vaiheessa, joka on jo lanseerattu kaikessa hiljaisuudessa, lukijoille tarjotaan mahdollisuus lukea itse haluamansa jutut suoraan ruudulta ääneen ja nauttia näin täysin vapaavalintaisesti ainutlaatuisista sisällöistämme uniikilla portaattomalla lukunopeuden ja äänenvoimakkuuden säädöllä”, iloitsee Jeppe ja kehottaa kaikkia lukijoitamme kokeilemaan elämystä vaikka saman tien.
Palvelu toimii kaikilla selaimilla ja päätelaitteilla. Käyttöliittymää muokataan samalla käyttäjäystävällisemmäksi niin, että juttuihin lisätään tavuviivat.
Jatkossa audiosisältöjen palvelua on määrä kehittää entisestään. Jeppe arvioi, että konsernin omaa innovointia edustava Pylly-koneääni saadaan pilottikäyttöön kesän aikana, ja jo ennen vuodenvaihdetta tavoitteena on tekoälyn lisääminen kiinteäksi osaksi kaikkea tekemistä.
”Visiona on, että pian tekoäly kirjoittaa kaikki jutut ja lukee ne ääneen, minkä jälkeen tilaajan omalle matkapuhelimelle ladattavan Lehti-sovelluksen nauhoitustoiminto kuuntelee ne ja lähettää lukijapalautteen kommenttipalstalle. Näin sekä sisältöjen kuluttaminen että tuottaminen voidaan hoitaa tehokkaasti ilman hidastavia tekijöitä samalla maksimaalinen sitoutuminen tuottaen”, Jeppe kuvailee.
Alan sisäisessä keskustelussa on kritisoitu sitä, että uusi teknologia saattaa vähentää journalistisen työn määrää toimituksissa ja johtaa taas irtisanomiskierroksiin. Jepen mukaan tarkoituksena on päinvastoin siirtää vaivalloisia ja vähemmän olennaisia rutiinitöitä kuten sisältöjen luomista ja ideointia koneille ja antaa ihmisille aikaa keskittyä ydintehtäviin, kuten keskijohdon kokouksiin.
”Joku tietysti voisi pitää ylipäätään tällaista kehitystä epätoivottavana. Mutta kun lukijat eivät enää osaa lukea ja toimittajat eivät kirjoittaa, on synergiaedut helppo havaita”, Jeppe sanoo.
Jepen mukaan jo muutamassa vuodessa vähemmän tärkeät oheistehtävät voidaan toinen toisensa jälkeen automatisoida niin täydellisesti, että jäljelle jää vain kotimaisen journalismin kaikkein timanttisin ydin, eli katteeton itsekorostus.
Kuvan talot eivät liity tapaukseen, mutta emme nähneet tapahtumapaikalle asti toimituksen parvekkeelta edes pisimmällä teleobjektiivilla. Photo by Julia Taubitz on Unsplash
(LAVIA) Eläinsuojelurikoksia, ympäristörikoksia, rakennusrikkomuksia – syntilista on pitkä ja saattaa vielä pidentyä, kun viranomaiset selvittävät Huvikumpu-kiinteistöön tehdyn laajan yhteisratsian jälkiseuraamuksia. Selvää on kuitenkin jo nyt, että pikkukylän rauha on peruuttamattomasti särkynyt ja että rakennuksen omistajaa odottavat raskaat syytteet ja korvausvaateet.
Tapahtumat käynnistyivät perjantaiaamuna nimettömän ilmiannon pohjalta. Poliisin turvaamana talon pihapiiriin saapuivat muun muassa tarkastuseläinlääkärin, rakennusvalvonnan ja pelastuslaitoksen ajoneuvot. Talon omistaja ja ilmeisesti ainut vakituinen asukas Peppi Pitkätossu, joka Interpolin ja pohjoismaiden poliisien tiedoissa tunnetaan myös valehenkilöllisyyksillä Pippi Långstrump ja Pipi Pikksukk, on otettu kiinni kuulusteluja varten. Häntä pidetään mahdollisesti väkivaltaisena ja vaarallisena.
Lehti kertoo poikkeuksellisesti epäillyn nimen jo tässä vaiheessa hänen yhteiskunnallisen asemansa vuoksi.
”Ylipäätään tapahtumapaikkaa ja kiinteistöä itseään voisi kuvailla niin että kaikki on vinksin vonksin – tai ainakin heikun keikun”, tiivistää rakennustarkastaja Ville-Otto Kuusinen tutkinnan tilanteen.
Kiinteistössä on eläinlääkärin alustavan tarkastuksen perusteella säilytetty säädösten vastaisesti ja ilman asianmukaisia eläintenpitoilmoituksia täysikasvuista hevosta ja maahan laittomasti salakuljetettua apinaa jopa vuosien ajan. Omistajan on myös kerrottu kerskailleen naapureilleen kirahvin kaltoinkohtelulla, mutta kyseistä eläintä ei ole ainakaan vielä tilalta löydetty.
”Poliisille on lisäksi tehty useita valituksia metelöinnistä ja muusta häiriökäyttäytymisestä. Ilmoituksen mukaan täällä on isommalla porukalla tartuttu torveen ja rumpuun ja pantu hyrskyn myrskyn”, kommentoi puolestaan poliisin tutkinnanjohtaja Timo Tisu.
Paikallislehdissä on spekuloitu, että KRP:n talousrikosyksikkö olisi samalla aloittanut tutkinnan Pitkätossun isän Tyynenmeren lounaisosiin perustamien offshore-yhtiöiden veroepäselvyyksistä sekä ihmiskauppaepäilyistä. Myös perheen Hopsu-jahdin kytköksiä Venäjän varjolaivastoon selvitetään.
Viranomaisten mukaan rikoksista epäilty kiinteistön omistaja ei ole toistaiseksi kommentoinut asiaa muuten kuin nauramalla hah hah haa.
Havainnekuvassa kotimaisen Mannerheim-ohjuksen koelaukaisu Senaatintorilta itsenäisyyspäivänä. Photo by NASA on Unsplash
(PERKIÖ) Nopeasti muuttuva geopoliittinen tilanne voi lisätä painetta monille maille harkita oman ydinaseen hankkimista, arvioivat tutkijat. Myös Suomella olisi kyvykkyys ja motiivi oman aseistuksen rakentamiseen. Se toimisi pelotteena ja näyttäisi tosi siistiltä puolustusvoimain lippujuhlan paraatissa.
”Nykyinen paraati on, sanokaamme se suoraan, melkoisen säälittävä penkkariajelu, vain tylsemmillä kuoseilla. Huippukohtana joku kusisen maakuntaprikaatin kuhmuinen Pasi, kyydissä muutama gonahtanut varusmies. Mutta helvetin iso ydinohjus! Siinä on suuren maailman tyyliä”, arvioi ydinaseistukseen perehtynyt erikoistutkija, tohtori Kummahimo.
Kummahimo muistuttaa, että Suomella on valmiina jo monta tärkeää ydinasepalapelin osaa, kuten reaktoreita ja teknologista osaamista. Uraanin rikastamisessa tarvittavat sentrifugit voisi sijoittaa hyvään suojaan esimerkiksi Eurajoen ydinjätteen maanalaiseen loppusijoitustilaan Onkaloon. Aseiden testaukseen taas voitaisiin käyttää huonokuntoisia kirkkoja ja seurakuntakeskuksia, joiden purkukustannuksissa saavutettaisiin näin merkittävää säästöä.
”Synergiaedut omasta ydinasehankkeesta olisivat niin suuret, että on suorastaan kummallista, ettei sitä otettu osaksi Risto Murron kasvutyöryhmän raporttia. Suomalainen ydinaseklusteri kun nostaisi alamaissa mataneet t&k-panostukset uuteen kukoistukseen ja tekisi ihmeitä Suomen maineelle vihreän siirtymän investointikohteena”, ihmettelee Kummahimo.
Itse valmiiden aseiden sijoituspaikoista olisi odotettavissa melkoinen kilpailu maakuntien kesken, mutta Lehden saamien tietojen mukaan seuraavassa puolustusselonteon päivityksessä pohdinnassa olisi esimerkiksi Senaatintorin Aleksanteri-patsaan korvaaminen upouudella Mannerheim-ohjuksella. Samoin voitaisiin toimia Turun Puolalanmäen Lenin-rintakuvan kanssa. Näin annettaisiin myös selkeä ulkopoliittinen signaali arvopohjaisen realismin hengessä, luonnostekstissä todetaan.
Ydinsotatrauma kohentaisi yhteisöllisyyttä
Kriitikot ovat huomauttaneet, että kiihtyvä ydinasevarustelu toisi tullessaan monia vakavia ongelmia. Varustelu vie rahaa muista, mahdollisesti tärkeämmistä käyttökohteista, lisää konfliktien mahdollisuutta sekä sen todennäköisyyttä, että aivan kaikki räjähtää hevon vitun päreiksi. Kummahimo pitää tällaisia puheita vastuuttomina kansallisen turvallisuuden näkökulmasta ja uumoilee niissä piilevän takavuosikymmenten tunkkaisia suomettumisen sävyjä.
”Kritiikki ohittaa täysin myös muut yhteiskunnalliset ulottuvuudet ja varsinkin yhteisöllisyyden. Ydinsodan ja maailmanlopun pelko oli kahdeksankymmentäluvulla kasvaneiden keskeisiä trauman lähteitä, joten mikä toisi erilleen ajautuneita sukupolvia paremmin yhteen kuin se, että 2020-luvun lapsilla olisi tämä sama kokemus jaettavana vanhempiensa kanssa. Pommi on paras lääke polarisaatioon, sanovat sosiologitkin”, hän huomauttaa.
Toinen kritiikin kärki kohdistuu siihen, että muutama strateginen ydinase ei ehkä riittäisi uskottavan pelotteen muodostamiseen tai tuottaisi kykyä vastata hitaasti eskaloituvaan ydinkonfliktiin. Kummahimon mukaan tällaiset väitteet voivat olla osin hyvää tarkoittavia, mutta perustuvat jo vanhentuneeseen geopoliittiseen tutkimustietoon.
”Voi olla, että kourallinen strategisia aseita ei vielä tarkoittaisi, että Suomella olisi perinteisessä mielessä oma ydinasesateenvarjo, mutta kenties se jo olisi oikein tehokas cocktailvarjo, tai ainakin kalossit syyskelien varalle tai tai tai, sellainen kätevä kokoontaittuva sadeviitta, josta voi sokaisevan välähdyksen jälkeen pyyhkiä enimmät bekkerellit pois kuusenhavulla”, hän arvioi.
Myös ulkomailla on huomattu, miten punainen väri dominoi liikennemerkeissä, mikä kertoo hybridioperaation valtavasta laajuudesta. Photo by Nick Fewings on Unsplash
(LIETO) Onko suomalaisiin informaatiovaikutettu jopa vuosikymmenten ajan häikäilemättömällä hybridioperaatiolla, joka on muovannut ihmisten poliittisia näkemyksiä pikkulapsesta alkaen? Mahdollista, sanovat monet sosiaalisen median vaikuttajat, joiden mielipiteiden toistelu on perinteisen median olennaisimpia nykytehtäviä.
Useissa suosituissa talous- ja politiikka-aiheisissa podcasteissa ja vlogeissa on kuluvan viikon aikana keskusteltu siitä, miten viattomilta kuulostavien liikennesääntöjen ja -opastusten avulla on käännytetty kansaa epäilyttävien vasemmistolaisten ideologioiden kannattajiksi.
”Varmaan jokainen muistaa, miten jo ennen alakouluikää neuvottiin tien ylityksessä katsomaan ensin vasempaan, sitten vasta oikeaan – ja huomatkaa, vielä uudestaan vasempaan! Sattumaako, että vasenta pidetään ensisijaisena vaihtoehtona, ja kuin kaiken varalta kehotus vielä toistetaan!” pohtii nuorten miesten suosikkeihin kuuluvan Olen tosi älykäs -podcastin juontaja Iivari Puupää.
Somevaikuttajat muistuttavat myös muutaman vuoden takaisesta liikennemerkkiuudistuksesta, jolloin muun muassa traktorilla ajo kielletty -merkkiin vaihdettiin ideologisesti latautunut homo traktori. Liikennesääntökohua on käsitelty Olen tosi älykäs -ohjelman ohella sellaisissa talous- ja politiikkapodcasteissa ja vlogeissa kuten En saanut vasemmistoliiton risteilyllä, En saanut vihreiden risteilyllä ja En saanut.
Viime aikoina somevaikuttajia ovat lisäksi puhuttaneet tärkeät kysymykset siitä, olivatko natsit sittenkin kommunisteja tai kissat koiria.
Tämäkään lapsi ei varmaan ymmärrä Kierkegaardista hevon vittua. Photo by Ben White on Unsplash
(TEMPPELIAUKIO) Suomen heikko kehitys koululaisten taitoja mittaavassa Pisa-selvityksessä on johtamassa nopeisiin muutoksiin opetussuunnitelmissa ja koko maan opetusviennin strategiassa. Luvassa on merkittävä suunnanvaihdos, jolla halutaan turvata maamme kilpailukyky, kertoo opetushallituksen vanhempi kansantribuuni Bro Arbete (krist.).
Apuna käytetään uusimpia teknologisia innovaatioita kuten ns. degeneratiivista tekoälyä.
”Olemme havahtuneet siihen valitettavaan ja ilmeisen väistämättömään kehityskulkuun, että lapsista tulee vuosi vuodelta toinen toistaan tyhmempiä. Yritä siinä kasvattaa bkt:ta kun pikku-Iiro ei tiedä onko kaksi plus kaksi neljä vai Marokon pääkaupunki”, kuvailee Arbete.
Ratkaisu on kuitenkin löytymässä koko yhteiskunnan läpäisevän disruptiivisen koulutusinnovaation myötä. Uusi TYMÄ KOULU -kampanja ei tähtää suomalaislasten osaamistason nostamiseen, mitä pidetään jokseenkin toivottomana projektina, vaan siihen, että verrokit muissa OECD-maissa olisivat vielä meitäkin vitusti tyhmempiä. Tämän tavoitteen saavuttamiseen meillä on erittäin suuret kyvykkyydet, kehuu Arbete:
”Hanke on monikärkinen. Yksi ensimmäisistä toimenpiteistä on iso tukipaketti suomalaisten Tiktok-poliitikkojen sisältöjen kansainväliseen levitykseen. Tavoitteena on, että jo parin vuoden sisällä Joakim Vigeliuksen ja Ville Merisen kaltaisten kansanedustajien päivityksiä ahmittaisiin innolla kouluissa ympäri Euroopan. Jos niistä ei lapsen polla himmene, niin johan on vittu ihme.”
Käännös- ja vientitukea suunnataan myös Jari Sarasvuon podcasteille, nuorten toimittajien autofiktiivisille romaaneille ja kaupallisten radioiden aamujuontajatiimeille. Muutkin yhteiskunnan toimijat ovat kantamassa kortensa kekoon.
”Pyrimme siihen, että etenkin etujärjestöt ja yrityselämä sekä heidän terävimmät keihäänkärkensä, kuten Mika Ihamuotila ja Juho Romakkaniemi vievät ilosanomaansa monikielisesti ja -kanavaisesti kaikkien eurooppalaislasten korviin. Laskepa sen jälkeen murtolukuja, kretiini virolaiskakara”, Arbete myhäilee.
Opetusalan ammattilaiset muistuttavat, että Suomen tulevaisuuden menestys naapurimaita tyhmistämällä ei ole vain typeryyden ammattilaisten vastuulla, vaan jokainen voi osallistua panoksellaan TYMÄ KOULUn riemumarssiin. Suunnitteilla on muun muassa Wilma-järjestelmän dataan perustuva kansainvälinen portaali, jossa suomalaisvanhemmat pääsevät yhdessä jakamaan parhaat vinkkinsä siihen, miten ihmistaimesta kasvatetaan debiilin portimon tasolla vitkuttava tolvana.
”Suomella on kaikki mahdollisuudet olla kokoaan tyhmempi maailmassa”, Arbete vakuuttaa.
Eläimiä ei vahingoitettu Suvivirren laulukokeiden aikana. Photo by Jason Rosewell on Unsplash
(BANGLADESH) Useita vuosia suomalaisissa kouluissa sekä enimmäkseen mielenhäiriöisten kansoittamissa somekeskusteluissa vellonut väittely perinteisen Suvivirren asemasta on tullut päätökseensä.
Opetushallituksen, Museoviraston, Sibelius-akatemian ja yhden Twitterissä asuvan Jonin muodostaman lautakunnan ratkaisun mukaan kappaleen esittäminen koulujen päätösjuhlissa voi jatkua, mutta jokaiselle koululaiselle annetaan valinnanvaraa sen suhteen, mitä laulaa.
”Pidimme tärkeänä, että hankalaksi koetun ”Jumala”-sanan sijasta jokainen voisi itse päättää, mitä tahoa haluaa lukuvuoden päätteeksi laulullaan kiittää. Olennaista kuitenkin oli, että korvaava sana sopisi sekä Suvivirren alkuperäiseen sanomaan että laulun rytmitykseen ja tavutukseen”, kertoo musiikintutkija Ansio Sidón.
Pitkällisen kulttuurihistoriallisen tutkimustyön ja akustiikan laboratoriossa tehtyjen pilottilaulukokeiden jälkeen lautakunta päätyi rajaamaan vaihtoehdot kolmeen: ruutana, saatana ja Kouvola. Sidónin mukaan sanat kuvastavat syvällisesti niitä eri tunteita, joita Suvivirren esittäminen herättää niin oppilaissa, koulujen henkilökunnassa kuin vanhemmissakin. Eri uskontokuntiin kuuluvat sekä myös uskoa tunnustamattomat voivat löytää niistä arvomaailmaansa sopivan.
”Työ oli pitkäkestoinen ja vaikea, sillä onhan Suvivirsi syvintä suomalaista aineetonta kulttuuriperintöä yhdessä Tuntemattoman sotilaan suoran itsenäisyyspäivälähetyksen, tappouhkausten lähettelyn ja sydän-verisuonisairauksien kanssa”, hän sanoo.
Päätös on herättänyt kuitenkin arvostelua varsinkin niissä sanomalehtikirjoittajissa, joiden ura on viime vuodet perustunut mielenhäiriöisten kansoittaminen somekeskustelujen synnyttämiseen. Lisäksi lautakunnan ratkaisuun eriävän mielipiteen jättäneen yhden Jonin mukaan mitään ei saa enää sanoa, joten hän ei sanonut eriävässä mielipiteessään mitään.
Uusi moniäänisempi Suvivirsi kaikuu ympäri suomalaisia kouluja taas tulevana viikonloppuna kuin laiho laaksossa.
