Tutkimus: syyllistäminen tehokas hoitomuoto katastrofeissa

(SREBRENICA) ”Se oli sinun syytäsi” ei nykytiedon valossa enää olekaan haitallinen lause surussaan rypevälle ihmiselle sanottavaksi, vaan sen terapeuttiset vaikutukset voivat olla erittäin merkittäviä ja jouduttaa henkistä eheytymistä. Jyväskylän yliopiston nollatutkimuksen huippuyksikön selvitys, nimeltään ”Mummi kuoli — sinun vika”, kumoaa vanhoja myyttejä urakalla.
”Yleensä kuvitellaan, että suuren surun tai jonkin järkyttävän katastrofin kohtaama ihminen tarvitsee eniten tukea ja rohkaisua, mutta se on tyystin bullshittiä. Kunnon syyllistäminen tempaa ihmisen pois itsesäälin ja murheen alhosta, kunhan se tehdään kunnolla ja ajoissa”, selvittää tutkimuksen tekijä, tohtori Kata R. Shis.
Tohtori Shis’n mielestä syyllistäminen pitäisi aloittaa jo varhaislapsuudessa. Tähän tarkoitukseen esimerkiksi isovanhempien tai kotieläinten kuolemat ovat hyvin käyttökelpoisia.

”Sinun vika”

”Esimerkiksi kun perheen lemmikkikissa tai -hamsteri tai -alligaattori menehtyy, vanhempien on heti osoitettava lapselle, että kyseessä oli yksinomaan hänen syynsä. Lapselle pitää toistuvasti muistuttaa, että Elmerin kuolema oli hänen vikansa, eikä siitä voi syyttää ketään muuta kuin häntä”, Shis kertoo silmäkulma hieman nytkyen. Sama pätee isovanhempiin, joihin viittaa myös tutkimuksen nimike.
Shis’n tutkimustulokset osoittavat aukottomasti, että reipas syyllistäminen auttaa lasta pääsemään irti lemmikin suremisesta ja pitämään sen sijaan omaa itseään merkityksettömänä, pahana sekä epäkelpona. Näin hän ponnistelee kahta kovemmin saavuttaakseen hyväksyntää, jota ei tietenkään pidä hänelle tarjota.
”Syyllistämistä on jatkettava läpi nuoruusiän aina aikuisuuden kynnykselle asti. Koulukiusatuksi joutuminen, muiden pilkka, puberteetti-iän häpeät — lapsen on opittava, että ne kaikki ovat hänen omaa syytään”, Shis jyrisee kasvot vihasta vääristyen.

”Et ole yhtään mitään”

Samaa kaavaa pitää tutkimuksen mukaan toistaa myös onnettomuustilanteissa. Olipa kyseessä sitten liikenneturman, luonnonkatastrofin, tai vaikka väkivallanteon uhri, pitää hänelle mielellään heti tapahtumapaikalla, pelastushenkilökunnan toimesta muistuttaa, ”oma vikasi”. Tätä varten tutkimusryhmä ehdottaa ambulansseihin jaettavaksi erityisiä opaskirjoja, joista hoitajat voivat ladella sopivat madonluvut jo sairaalaan kuljetuksen aikana.
Shis kuitenkin korostaa, että parhaat tulokset saavutetaan, mikäli lapsi on totutettu hoitomenetelmään pienestä pitäen.
”Kertakaikkiaan sille pikkuhirviölle on iskostettava polttoraudalla aivojen poimustoon, että hän ei ollut, ei ole, eikä tule olemaan ikinä yhtään mitään! Se kasvattaa luonnetta!”, huutaa Shis ja käpertyy lattialle vapisevaksi palloksi.