(KOZELSK) Suomalaisen henkinen koti on puiden keskellä, honkien huminassa. Vain metsän siimeksessä suomalainen saa rauhan maailman melskeeltä ja kiireeltä. Vaan kotomaan metsämaisemaakin halkovat jo pikitiet ja kännykkämastot varjostavat kelopuita. Siksi lähdimme etsimään oikeaa rauhan ja tasapainon tunnetta idästä, aivan ”vanhan mantereen” laitamilta.
Katynin metsä sijaitsee Moskovasta parisataa kilometriä länteen, kohti Valko-Venäjän rajaa. Liki koskematon metsämaisema tuo heti ensisilmäyksellä rintaan syvän vapautuksen tunteen. Vihreä paratiisi, sitä tämä todellakin on. Oppaani Andrzej Kieslowski huomauttaakin, että Katynin metsä on ollut suosittu vierailukohde jo vuosikymmenten ajan. Erityisesti puolalaiset ovat ihastuneet paikkaan.
”Niin sotilaat kuin älymystönkin edustajat kävivät täällä usein rentoutumassa, ajoittain heitä saattoi olla täällä samanaikaisesti jopa tuhansia”, Kieslowski kertoo vaeltaessamme ikihonkien keskellä.
”Jääneet pysyvästi”
Puolalaisia veti Katyniin venäläisten tunnettu vieraanvaraisuus. Lisäksi monet saivat kutsuja tulla katsomaan ihmeellistä metsää.
”Usein kutsu oli niin painokas, että se oli jo tavallaan määräys”, naureskelee Kieslowski. Hän painottaa, että kutsuista vastasivat nimenomaan venäläiset, eivät saksalaiset, kuten joskus on yritetty virheellisesti väittää.
”Venäläisetkin joskus vaatimattomuuttaan sanoivat, että saksalaisten ansiota kaikki, mutta iivanahan siinä taustalla kuitenkin hääri”, Kieslowski selostaa. Jotakin metsän lumovoimasta kertoo se, että monet puolalaisista vieraista jäivät sinne jopa pysyvästi. Kieslowskin mukaan mittavin tällainen ”paluu metsään” tapahtui huhti–toukokuussa 1940 kun jopa noin 5 000 puolalaista upseeria jäi metsän suojiin.
”Niin monet ovat jääneet tänne lepäämään pysyvästi”, nostalgisoi Kieslowski kyynel silmäkulmassaan.
EIkä ihme. Katynin lehdoissa käyskennellessä stressi ja maiset huolet unohtuvat. Linnut laulavat, puut humisevat ja valkoisiksi vaalenneet luut narskuvat leppoisasti saappaankantojen alla.