KOLUMNI KOMMUNIKAATIOKYVYTTÖMYYDESTÄ Oletetaanpa, että sanomalehtien keskustelupalstoilla, muilla netin foorumeilla, median palautepostissa tai joukkoliikenteessä ajatuksiaan ilmaiseva Kanervasta, Jokelasta, Paris Hiltonista, viihteellistymisestä tai ties mistä suivaantunut mediakriittinen kansalainen olisi elokuvakriitikko. Millaisen kritiikin hän kirjoittaisi? No, jotakuinkin tällaisen (kirjoitusvirheet ja kirosanat siivottuina tietysti):
”Leffa oli ihan paska. Kammottavaa sontaa. Ihan tosi huono. En sitä ihan kokonaan katsonut, tai siis näin trailerin, mutta aivan perseestä se oli joka tapauksessa. Tekijät pitäisi ampua kun ovat sellaisia idiootteja. Olen käynyt Finnkinon teattereissa 30 vuoden ajan mutta nyt se loppui. Ennen oli paremmin, kun julkaistiin vielä hyviä elokuvia. Eikö kukaan enää kouluta elokuvantekijöitä kun tällaista tuotetaan?”
Millaista hyötyä tästä olisi elokuvantekijälle? Ei mitään. Ja yhtä paljon hyötyä on medialle siitä kritiikistä, jota sen toimintaa kohtaan tällä haavaa esitetään. Kritiikki ei tarjoa kohteelleen – olipa se yksittäinen toimittaja tai kokonainen väline – mitään työkaluja parantaa toimintaansa. Kritiikki ei kerro, missä jutussa oli vikaa, minkälaista se oli ja miten asiat olisi pitänyt tehdä. Perusteluja omille kannoille ei anneta, vaan ne perustuvat omiin ennakkoluuloihin tai stereotypioihin. Jos media kysyy perusteluiden tai tarkempien epäkohtien perään, saa vastauksen, että teidänhän se pitäisi tietää kun siellä töitä teette. Jos media tai sen edustaja ryhtyy perustelemaan tehtyjä ratkaisuja, sitä ei kuunnella. ”Höpön höpö” riittää kansalaiskriitikolle kaikenkumoavaksi valttikortiksi. Mitään perusteluja haukuille tai jopa herjauksille ja uhkauksille ei anneta. Ja kaikki tämä tietysti nimettömänä, koska se on ryhdikästä.
Kansalaiskriitikko siis vaatii medialta täydellistä avoimuutta, kuten nimettömien lähteiden käyttämättömyyttä, mutta ei kehtaa edes kertoa, kuka on. Hän herjaa mediaa siitä, ettei se paljasta omia kytkentöjään muttei halua itse kertoa omia intressejään, herjaa toimittajia sivistymättömiksi, muttei osaa itse edes kirjoittaa äidinkieltään, saati sitten olla turvautumatta solvaaviin ilmaisuihin. Toimittajien koulutustasoa epäillään, vaikka omat keskustelu- tai käytöstavat eivät täytä edes alakoulun vaatimuksia. Median toimintatapoja moititaan, vaikkei selvästikään tiedetä toimituksellisista tai journalistisista prosesseista mitään. Täysin poissuljettua olisi, että niistä otettaisiin selvää, vaikka kirjasto tarjoaisi tähän mahdollisuuden jokaiselle.
Miksi median muka pitäisi kuunnella tällaista möykkäävää öykkäriä?
August Elokuu
Kategoriat
34 vastausta aiheeseen “Niinsanotusta mediakritiikistä”
Joku innokas kansalaisjournalisti saattaisi vastaavasti kysyä, kuinka median tulisi esittää rakentavaa kansalaismediakritiikkiä.
Minusta on todellakin loistavaa, että selkärankaiset juorunalistit tekevät asian selväksi lukijoille. Tässä on huomattavaa parannusta verrattuna menneitten aikojen asiakaspalveluun, jolloin juorunalistit yksinkertaisesti jättivät kritiikin huomiotta. Ihan sydäntä lämmittää, kun juorunalistit nykyään vaivautuvat perustelemaan, miksi he jättävät kritiikin huomiotta. Näin niin kuin lukijana ja mainosten uhrina tunnen, että minutkin otetaan nykyään huomioon. Ihan tulee tippa linssiin. Suuret kiitokset!!!
Siis mähän arvasin että kukaan ei ota mua vakavasti, voi vi*** niinku! Siis millä oikeudella tollasta roskaa kirjotetaan! Syydetään vaan viattomien kansalaisten silmille mitä sattuu sontaa. Lastenki näkyville viälä.
ettekä varmaan tätäkään julkaise, tai lyhennätte jos julkasette, eikä varmaan tässä saa sanoo et hesari on vaan erkon pikku lelu, ihan varmaan poistetaan. Enkä ymmärrä mistä tekin toimittajanne revitte, varmaan hemmetti vapaa-vitun-muurareista ja kumminkaimoista, tai sitte jostain eläintarhasta, apinatki voi kirjoittaa shakespearea mutta teistä ei kyl siihen oo.
Ja oli ainaki yks puuttuva pilkku, voi helvetan helveta. Mä en kyl enää teidän sontalehtee lue jos ei taso vähän parane. Että siinähän sit itkette.
Jos elokuva, teatteriesitys tai konsertti on ihan paska, niin sellaisen kritiikin se ansaitsee. Yksi tapa antaa palautetta on äänestää jaloillaan ja lähteä pois vaikka kesken esityksen ilman sen kummempaa mielenosoitusta jos ei viitsi tuhlata aikaa. Rahat ovat joka tapauksessa menneet kankkulan kaivoon paitsi oikealla kriitikolla joka tietenkin saa vapaalipun.
Jotkut media- ja kulttuuri-ihmiset elävät sellaisen harhan vallassa että he voisivat sanella pelisäännöt millä tavoin heidän tuotoksistaan saa keskustella, ja omistamillaan foorumeilla he tähän tietenkin myös kykenevät. Joku latinantaitoinen voisi vääntää tälle harhalle ollikivisestä hienonkuuloisen sivistyssanan. Sarkasmi ja kärjistäminen eivät ole median yksinoikeus, mutta erityisesti sillä suunnalla koira älähtää kun kalikka kalahtaa.
Esimerkiksi yhtä tosi hyvää konserttia kohti täytyy väkisinkin kuulla monta huonoa (eihän niitä hyviä muuten erottaisi), mutta jonkun pitää rohjeta kertoa jos keisarilla ei olekaan vaatteita.
Olipa paska kirjoitus.
Must on huomattavaa, miten paljon tämä perus kansalaisten mediakritiikki eroaa Lehden erikoisalasta, ”Se nyt vaan on vitun tyhmä jätkä” -journalismista.
Mun mielestä journalistit voisivat vaikka vittu tappaa itsensä jos ei ole mitään käsitystä empatiasta. Haistakaa journalistit iso mummonvittu.
Miksi median pitää kuunnella möykkäävää öykkäriä?
Asiakas on aina oikeassa. Möykkäävä öykkäri maksaa lehdestä ja pitää siten yllä kokonaista toimialaa, joka maksaa myös journalistin palkan. Öykkäri itse on töissä sahalla, eikä aio ansaita elantoaan elokuvakriitikkona.
Pitääkö teille valopäille vääntää kaikki rautalangasta?
Hauskempaa, saatana!
Minähän en mediaa kritisoi. Media kritisoi minua. Kritisoi ja laulusoi…
Ja jottei totuus unohtuisi, mietitään vähän tarkemmin tuotakin kirjoitusta ja sen pointtia, ettei tarvitse aprikoida miksi kansalaiskriittinen toimittaja ei kirjoita omalla nimellään…
Höpön höpö.
Ihanpaska juttu. Luin vaan pari ekaa sanaa. Ihan perseestä. Eikö kukaan enää osaa kirjoittaa huumoristisia juttuja? Olen lukenut Lehti-plokia 30 vuotta mutta nyt kyllä riitti. Ennen sentään osattiin mainita tissit.
Täytyy lainata Alivaltiosihteeriä ja kysyä, mitä Suomessa tapahtuisi, mikäli keskustelun taso nousisi seitsemän metriä?
Kansalaiset ovat huonoja, siis kansalaiset pitäisi vaihtaa. Perimmäinen syy on kansakunnan äideissä. Mitäs ovat synnyttäneet meille tällaisen kansan, jonka kansalaisjournalismista ei tule kuin sanomista. Ennen oli paremmin, kun kasvatettiin herran nuhteeseen. Eikö kukaan enää kouluta äitejä kasvattamaan meille parempaa kansaa? Saako köyhä oikeutta? Missä on se valta joka puuttuu kansalta?
KAUHEATA SONTAA KIRJOITATTE – PERUUTAN LEHDEN JOSSEI MENO MUUTU! POISTAN TEIDÄT BOOKMARKEISTANI! VAROKAA VAIN! KIRJOITTAKAA SELLAISIA JUTTUJA MISTÄ TYKKÄÄN!
Ihanaa kuinka anonyymi toimittaja kritisoi anonyymeja kansalaisia.
Elikkä tokikin lienee olla paikallaan media griittisyys jos kohta muiden kuin meidän älymystön edustajain toimesta suoritettuna tuottaa se mitä sangen kiusallisemmin kalikan omaan nilkkaan saaden griitisen itsensä naurun alamaiseksi.
Tässä selväsanaista mediakritiikkiä täältä Happo-Hindustanin suunnalta. Kaikkivoipa Kanerva kohtaa Vieraantuneet Massat.
Media keskustelee mediasta kriittisesti ja reflektoiden. Väline muuttuu pääasiaksi. Ei olisi ravintolanikaan asiakas tyytyväinen, jos pihvin sijaan veisin hänelle vain lihanuijan maisteltavaksi.
Aikaisemmin suht hauskaan huumoriin keskittynyt Lehti alkaa nyt sen sijaan julkaista typeriä mielipidekirjoituksia?
Lähes täydellinen kirjoitus!
Ainoa kauneusvirhe on, että tissit jäi mainitsematta.
Mitä ihmettä tämä nyt on? Eihän tällaisia juttuja viitsi edes polttaa saunan uunissa sytykkeinä. Jättäkää journalismi oikeiden julkaisujen, kuten Kuhmolaisen tai viikko-savon huoleksi. Lehti voisi jatkossa keskittyä uutisoimaan vaikka sukupuolitaudeista eikä julkaisemaan tällaista roskaa.
[…] Niinsanotusta mediakritiikistä » Lehti Kritiikki ei tarjoa kohteelleen – olipa se yksittäinen toimittaja tai kokonainen väline – mitään työkaluja parantaa toimintaansa. Kritiikki ei kerro, missä jutussa oli vikaa, minkälaista se oli ja miten asiat olisi pitänyt tehdä. Perusteluja omil (tags: media journalismi kansalaisjournalismi) […]
Miksi täällä on nykyään näin paljon öykkärikommentteja? Ei ennen ollut.
Taisi olla hieman liian metatason huumoria tämänkertainen pläjäys, siksipä aimo läjä kirjeitä lukijoilta.
[…] Niinsanotusta mediakritiikistä » Lehti Kritiikki ei tarjoa kohteelleen – olipa se yksittäinen toimittaja tai kokonainen väline – mitään työkaluja parantaa toimintaansa. Kritiikki ei kerro, missä jutussa oli vikaa, minkälaista se oli ja miten asiat olisi pitänyt tehdä. Perusteluja omil (tags: media journalismi kansalaisjournalismi) […]
Alan asiantuntijoiden mukaan ”Vittu mitä paskaa! Tää loppu nyt tähän!”
Kauhea katsoa, kun karja kulkee kuteitta. Pässit, kutut, pukit ja se kauhea lehmä, kaikki seuraavat kiltisti, kun liekaa hieman kiristää. Mutta kuka on köyden toisessa päässä?
Ei media ole olemassa itseään vaan kansaa varten. Ei journalisteilla ole oikeutta määritellä, millaisia juttuja he kirjoittavat.
Olen jo pitkään miettinyt, millainen on journalistin etiikka. Sitten tajusin, ettei sellaista ole. Journalistin hekuma on saada tietää kaikesta kaikki ja kertoa se eteenpäin, olipa asia miten epärelevantti tahansa. Journalistin utopiassa kaikki on julkista – yksityisyyttä tai anonymiteettiä ei ole. Kaikki ovat kritiikin kohteena.
Tämänkaltainen maailma ei kuitenkaan ole terveellinen. Ihminen tarvitsee yksityisyyttä. Kukaan ei ole täydellinen ja tämän vuoksi on olemassa sellainen asia kuin yksityisyys. Se, että poliittiset päättäjät lähettelevät seksiviestejä kaiken maailman strippareille ja mulkunkipeille yh-äideille, ei vaikuta tasan mitenkään heidän kykyynsä hoitaa työtään. Jokainen älykäs ja omilla aivoillaan ajatteleva ihminen tajuaa tämän, mutta journalistin etiikan mukaan on täysin hyväksyttävää ja loogista silti kytkeä ihmisen työ ja vapaa-aika toisiinsa.
Miten tämä sitten on mahdollista? Koska suurin osa ihmisistä on vaan ihan saatanan tyhmiä. Hei eivät ymmärrä arvostella näitä journalisteja vaan herkuttelevat toisten ihmisten paskalla koska oma elämä on täysin merkityksetön ja turha.
Olisi niin jännä nähdä mitä tapahtuu jos Hymyn päätoimittajan menneisyyttä alettaisiin kaivella ja sieltä löytyy jotain lokaa. Kyllähän kaiken logiikan mukaan tämäkin paska pitäisi sitten julkaista. Samaten nyt on jännä nähdä kuinka journalistit lähtevät määrittelemään hyväksyttävyyden rajoja alkamalla julkaista Isotalosta paskaa kostoksi Vanhasen tekstiviestien julkaisusta. Koko homma on mennyt aivan täydeksi farssiksi. Ilmeisesti Suomessa pääsee liian helposti journalistiksi kun toimittajien laatu on laskenut näin alas.
On outoa, jos media kokee kuluttajien jaloillaan äänestämisen perustuvaan kritiikin typeräksi ja perustelemattomaksi. Outoa siksi, että kuluttajien tavoin länsimaisessa markkinatalousyhteiskunnassa (johon jaloilla äänestäminen vahvasti kuuluu) toimiva media on ennen kaikkiea taloudellista voittoa tavoittelevaa toimintaa, niin vallan vahtikoiraa kuin se toisinaan leikkiikin. Kaiken sen vähän asiallisen ja hyödyllisen journalismin päällä on uskomaton määrä pelkästään viihteellistä sontaa, jolla rahat kerätään tyhmien taskuista.
Jos siis ”tyhmät kansalaiset” vaihteeksi eivät sontaa ostakaan, ei medialla ole oikeastaan mitään oikeutta valittaa, vaan tulee sen toimia, kuten minkä tahansa muunkin firman: parantaa tuotteen laatua.
Suomalainen media on tottunut siihen, että sitä ei juuri kritisoida. Kalikan alettua kalahdella nyt vähän useammin on koira vastaavasti alkanut älähdellä tiuhempaan. On totta, että on olemassa myös huonoa ja perustelematonta nollakritiikkiä, mutta useimmiten media tuntuu kavahtavan kaikenlaista kritiikkiä ja tulkitsee sen toimintansa vapauden uhkailuksi.
Tilanne alkaa näyttämään hyvältä lehtien osalta.
Kun tunnetusti lehdistö on ottanut itselleen oikeuslaitoksen viran ollen syyttäjä, valamies ja tuomari, on seuraava askel tietysti poliittiset nimitykset ja erot sekä tietysti hallituksen muodostaminen ja hajoittaminen. Lehdistö hoitaa ulkopolitiikan, lehdistö hoitaa sisäpolitiikan, lehdistö määrittelee moraalin ja jatkossa myös muiden sananvapauden ja yksilösuojan.
Viimeistään ensiviikon puolella lehdistö nostaa itsensä virallisesti kaikkivoipaiseksi Jumalaksi ja luo maan ja taivaan, jonka luomiseen kuluu 7 päivää.
No kylläpäs kaiken näköiset mediatutkijat ja muuten vaan pellet ovat tänne sitten kuopistaan kaivaituneet. Voisitte mennä kirjoittelmaan noita vuodatuksianne vaikka voima lehteen. Syvä luotaavat lukiotason analyysinne saavat pääni kipeäksi, joten voisitte painua tekemään sitä mitä ikinä teettekin jonnekkin muualle kuin minun internettiin.
No heh että ”kansalaiset”… Porvariministeri saa potkut ja heti alkaa kauhea louskutus ajojahdista. Miksette äänestä vasemmistoa että näistä pelle-einareista päästäisiin kokonaan.
Markkinataloudessa toimittaja on lehden työntekijä, ja markkinaeettisesti hänen tulee edistää työantajansa bisnestä, eli kirjoittaa myyviä juttuja. Vanhasen ja Kanervan jutut ovat loistavia, koska ne tavoittavat paskannälkäiset lukijat sekä aktivoivat jeesusteluun taipuvaiset eetikot edistämään markkinointia kaiken maailman foorumeilla saaden oman jeesustelunnälkänsä tyydytettyä. Kaikki voittaa!
Noniin siis. Turha yrittää teeskennellä että te toimittajanplantut, tulevat toimittajanrentut, mitään etiikan ihmelapsia olisitte.
Nyt kun vielä jotain jostain tajuatte ja haluatte muuttaa maailmaa, siitä vain. Älkää yllättykö, jos ketään ei oikeastaan kiinnosta. Ei näitä juttuja lueta teidän egojenne takia vaan niiden juttujen itsensä takia siltä osin kuin ne nyt sattuvat hauskoja elementtejä sisältämään. Ja sekin vain verrattuna muuhun internettarjontaan. Ei varmaan mieltä ylennä eikä sydäntä lämmitä, mutta eipä ollut tarkoituskaan!
Paskaa kevättä, toivoo
Sigmundur Hakkarainen
Vastaava dirika, maha missä painitaan
Suomen Aikakauslehtien Liitto