Läähätystekstiviestit nuorten naisten riesana

(LUHANKA, EHKÄ) On keskiyö. Luhankalaisen (paikka muutettu) nuorenmiehen (sukupuoli muutettu) Gunillan (nimi muutettu) puhelin piipittää tuon tuttuakin tutumman tunnussävelen: tekstiviesti on saapunut. Mutta Gunillalle tuo ääni on jo pitkään ollut kauhun alkusoittoa. Hän on yksi niistä monista suomalaisista, jotka ovat joutuneet läähätystekstiviestittelijän uhriksi.
Gunilla nostaa (verbi muutettu) puhelimen pöydältä vapisevin käsin, ja pian hänen kasvonsa vääristyvät pelon naamioksi. Läähättäjä on iskenyt. Puhelimen ruudulla lukevat jo ties kuinka monetta kertaa nuo samat pelottavat sanat ”Puuh…puuh…huoh, lääh, puuh…uh”.
”En tiedä kuinka kauan enää kestän tätä”, Gunilla huokaa. ”En saa yöllä nukuttua, ruoka ei maistu. Korvissa kaikuu aina tuo sama läähätys”, hän tilittää muutaman ison tuopin kumarassa Lehden (media muutettu) eettisesti korkeatasoiselle toimittajalle.

Puuh huoh

Gunillan tuskaa lisää se, että hänellä on toinenkin vainoaja. Tämä tekstiviestihäirikkö ei kuitenkaan läähätä, vaan turvautuu ehkä vieläkin pahempaan keinoon: hiljaisuuteen. Gunilla sanoo saaneensa viimeisten kuukausien aikana ainakin kolmisenkymmentä tyyten tyhjää tekstiviestiä.
Jälleen puhelin piipittää. Mutta se ei ole tuo hiljainen vainoaja, vaan taas kerran läähättäjä, joka tuntuu tänään olevan aktiivisella tuulella. ”Puuh, huoh huoh lääh lääh äh”, siteeraa Gunilla tämänkertaista yhteydenottoa.
”Mittani (substantiivi muutettu) alkaa (verbi muutettu) olla (toinenkin verbi muutettu) täysi (adjektiivi muutettu)”, Gunilla (nimi muutettu toistamiseen, kuitenkin sattumalta sama) sanoo (verbi muutettu kerrostaloasunnosta mukavaan rivitalokaksioon, jossa myös sauna mutta siitä huolimatta huomattavasti pienempi yhtiövastike).