(GUSH PETROSKOI) Israelin käynnistämä vetäytyminen Gazan siirtokunnista ei vaikuta Venäjän siirtokuntapolitiikkaan miehitetyssä Karjalassa millään tavalla, vakuutti maan puolustusministeriön edustaja Vladimir Njetbonimaj tiistaina. Venäläisväestöä ei aiota siirtää pois miehitetyltä alueelta eikä siirtokuntien purkaminen tule kysymykseenkään.
Njetbonimajin mukaan Karjala kuuluu historiallisin ja uskonnollisin perustein osaksi Venäjää, eikä sen luovuttaminen suomalaishallinnolle tule kuuloonkaan. Sama pätee myös toiseen miehitettyyn alueeseen, nk. Petsamon kaistaan.
”Jumala on antanut Karjalan meille, ja siitä luopuminen merkitsisi Venäjän valtion lopun alkua. Emmekä usko, että suomalaishallinto pystyisi huolehtimaan alueen turvallisuudesta, jos Venäjä vetäisi joukkonsa sieltä”, hän kommentoi vieraillessaan pienessä Gush Petroskoin siirtokunnassa maatuskoja morjestamassa.
Monet äärisuomalaisten järjestöt ovat toistuvasti vaatineet Venäjän hallitusta luopumaan miehitetyistä alueista ja uhanneet jopa aseellisilla iskuilla rajan yli, ellei niiden vaatimuksiin suostuta.
Karjalan alue sekä Petsamo päätyivät Venäjän haltuun vuosina 1939-1944 Suomen kanssa käytyjen talvi- ja jatkosodan jälkeen.
9 vastausta aiheeseen “Venäjä ei aio luopua Karjalan siirtokunnistaan”
(Urgutti) ”Mikä siinä Karjalassa niin erikoista on, viisi vuotta piti tapella ennen kuin rys.. neukut suostuivat sen ottamaan, minä vaan kysyn”, sanoo lappeenrantalainen Veijo Vompatti ja kaasuttelee hakemaan lisää bensaa rajan takaa.
Karjala on olut.
Ei nykynuorista ole mihinkään. Edes Karjalaa eivät kykene hankkimaan takaisin.
Sjuomipoijaat, tjulkaa hjakemaan täältä ljeipää oluenne pjäälle
Eiks ne siirtokunnat ole jo melkein lahonneet pystyyn, kun weli wenäläinen ei ole jaksanut hoitaa niitä?
Antoihan venäjänmaa lapsilleen pieniä mummoja joiden sisällä oli käsittääkseni vielä pienempiä mummoja. Mitä Suomi on antanut lapsilleen? Keppiä? Kaljaa saa kaupasta.
Ryssä on ryssä …
ei NÄIN! 😀
Yllä oleva uutinen muistuttaa että apu saatiin sittenkin perille torppareiden ja työkansan proleliitolle osassa Suomea eikä sitä siis ihan koko maassa torjuttu. Nyt maaliskuun 13. päivä onkin hyvä aika muistaa, miten lokoisat oltavat meillä länsisuomalaisillakin olisi jos vaan olisi annettu vapauttaa koko maamme työtaistelujen ikeestä.