”Tärkeintä on miettiä sitä, millaiseksi annettu ääni muodostuu. Mikäli ääntä ei anneta perheestä, jossa on selkeä roolijako miehen ja naisen välillä, ei äänikään voi olla tasapainoinen” selvittää Hermanson tilannetta:
”Ellei äänen taustalla ole molempien sukupuolten mallia, ei siitä kenties heijastele lainkaan sitä Jumalan säätämää järjestystä, jossa mies elättää perheen naisen hoitaessa jotain naisten juttuja.”
Ei mitään
uutta
Hermansonin edustama linja on saanut melkoisesti kannatusta senaatissa. Puhemies Mechelinin mukaan koko ajatus on kuitenkin ”sikäli idioottimainen, ettei moista enää uskoisi kuulevansa 1900-luvun alussa”. Hänen mukaansa selkeä rajaus miesten ja naisten antamiin malleihin ja sukupuolirooleihin on aikansa elänyttä, primitiivistä ajattelua.
”Inkvisiition aikoihin tällaisiin ideoihin vielä törmäsi yleisemmin. Uskon kuitenkin vakaasti, että moinen vainoharhaisen uskonnollinen, fanaattisesti patriarkaattiin pyrkivä vanhoillisuus katoaa hyvin pian yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden tultua voimaan.”
Lausuntonsa annettuaan Mechelin puri hetken huultaan, nyyhkäisi ja kääntyi pois. Hänestä saatiin vielä havainto myöhemmin eilisiltana, silminnäkijähavaintojen mukaan Mechelin oli tuolloin vahvasti juopunut.
4 vastausta aiheeseen “Lehti 100 vuotta sitten: Yksinäisten naisten äänioikeus puhuttaa senaatissa”
Kyllähän neljä tissiä äänestää paremmin kuin kaksi.
Minnes se mun kommentti meni?! Noh, tiivistetysti imhoni: nokkelaa, kantaaottavaa, ei hulvatonta (vrt. Lordin voitto).
Huomautan, että neljä tissiä ovat hyödyttömiä, mikäli ne riippuvat feministilesboissa.
Jep jep.
MOT: jutun hyvyys on kääntäen verrannollinen kommenttien määrään. Siis verrannollinen hyvyyden vähyyteen.