Kategoriat
Kotimaa

Sudoku-hitille odotetaan seuraajaa seppukusta

(MIYAGI) Sudoku-villityksen riivaamat suomalaiset ovat löytäneet seuraavan itämaisen ajanvietetavan: seppukun. Japanista peräisin oleva rituaalinen itsemurha on otettu Pohjolan perukoilla innostuneesti vastaan.
Erityisesti harmaan arjen omaavien keskiluokkaisten suomalaisten elämään seppuku on tuonut paljon uutta väriä ja vauhdikkaita tilanteita.
”Kyllä meidän perheessä nykyään lähes tapellaan siitä, kuka saa ensimmäisenä käyttää miekkaa, ja kenelle jää vain voiveitsi kouraan”, naurahtaa Milla Muotitieto, 43-vuotias perheenäiti Loviisasta.
Seppukussa tehtävänä on viiltää auki oma vatsa lyhyellä wakizashi-miekalla. Suomalaisessa versiossa myös kaverin vatsaa voidaan käyttää miekan kohteena, kuten eräskin opettaja todisti kuluvalla viikolla.
Suomen seppuku-kerhon puheenjohtaja Harri Kiri kuitenkin huomauttaa, että säännöt ovat seppukua tehdessä tiukat.
”Esimerkiksi kaupungilla kaveri koetti tehdä toiselle seppukua samurai-miekalla, vaikka säännöissä nimenomaan pitää tehdä lyhyellä miekalla. Toisaalta kaveripiireissä säännöissä voidaan aina joustaa, mutta kilpailuissa ei”, Kiri kertoo.
Vaikka seppuku-villitystä on ruokittu suomalaisessa mediassakin paljon, on uudella koko perheen harrastuksella myös kääntöpuolensa. Terveysviranomaisten tietoon on tullut jo tapauksia, joissa liiallinen seppukun harrastaminen on aiheuttanut päänsärkyä ja ihon ärtyneisyyttä leikkaushaavojen sivuilla.
”Ja vaikka seppuku olisi kuinka normaalia ajanvietettä tahansa, niin olihan se järkyttävää löytää oma teini-ikäinen vessasta seppukoimassa puolialasti, kun nukkumassa olisi pitänyt olla”, Muotitieto tokaisee.

16 vastausta aiheeseen “Sudoku-hitille odotetaan seuraajaa seppukusta”

Ekassa kappaleessa käy ilmi koko jutun pointti ja loppu onkin sitten kuolleen hevosen pieksämistä. Ei näitä enää.

Kuka kuolleen hevosen pieksisi, ellei Lehti itse?
Japaniasta voitaisiin hyvinkin tuoda myös muita muotijuttuja tänne Suomeen. Esimerkiksi bukkake olisi varmasti piristävä lisä työpaikkojen ja koulujen taukojumpaksi. Kamikaze taas saattaisi olla korkeiden välinekustannusten vuoksi vain harvojen, ja herrojen, huvitus.

Henkilökohtainen suosikkini on hikikomori, jota harrastaessa on niin kivaa ettei aina tohdi poistua ulos kodistaan, taikka edes huoneestaan.
Hyvänä kakkosena tulee sukupolvikuilun yli kurottava roricon, tai lolicon, kumpaa muotoa nyt tahtoo käyttää. Se yhdistää kivasti isän ja tyttären, isoveljen ja pikkusiskon, unohtamatta pikku Liisaa neljä vee, ja sitä leikkipuiston reunalla päivystävää setää.

Tämän ”lehden” jutut eivät ole oikein koskaan naurattaneet. Valitettavasti kaverini tykkää niistä ja ohjaa minut tänne milloin minkäkin typerän linkin kautta. Jopa Julkku ja Äpy ovat kaikessa idioottimaisuudessaan teihin verrattuna lähes riemastuttavia.

Seppuku-kerho ei muistanut mainita, että suorituksen aikana pitäisi saada pidettyä naama peruslukemilla ja turpa rullalla. Tulisi myös muistaa antaa miinuspisteitä sorituksen kesken jättämisestä.
Muuten, meitä ja japanilaisia yhdistää ennestäänkin moni asia; karaoke, saunat, korkealukuiset itsemurhatilastot…

Oli muuten harvinaisen hyvää huumoria! joka kummasti piristää näin ankeaa talvifiilistä 😀 Lisää tälläistä ja suuret kiitokset kirjoittajalle! Täytyykin tästä lähteä seppukua harrastamaan.. palaillaan toisessa elämässä..

Koska me kymiläiset olemme avointa ja ennakkoluulotonta väkeä, aina valmiina kokeilemaan kaikkea uutta ja omaksumaan vieraiden kulttuurien tapoja ja harrastuksia, olemme perustaneet Kaakkoissuomen seppuku-seuran (kymin jaosto).
Seuran viralliset seppuku säännöt:
(Sovellettu paikallisen penque-seuran säännöistä)
1. Välineet: Hienoin ja pisin miekka on seuran presidentillä, rivijäsenelle riittää leipäveitsi, kuitenkin vähintään Wiltshire StaySharp.
2. Asuste: Seuran verkkarit, tuovat esille vakavan lajille omistautumisen ja yhteishengen, pakolliset seuran kokoontumisissa ja Karhulan torilla.
3. Käytös: Harrastuspiirien aikana ei läträtä viinan tai saken kanssa. Tätä periaatetta noudattaa kaikki vakavasti otettavat harrastajat, mm. petanque-klubi, siellä ei punkkua ryystetä niinkuin nuo naurettavat fransmannit, joilta pitäisi kieltää koko pallojen viskely. Mokomat harrastelijat.
Välit muihin alan harrastajiin ja piireihin pidetään kylmän asiallisen ja avoimen vihamielisyyden välimaastossa. Muiden seurojen jäseniä ja johtokuntia mollataan aina tilaisuuden tullen paikallislehtien yleisönosastoilla ja tekstaripalstalla.
Kaiken kaikkiaan seuran toiminnasta henkii asialleen omistautunut ja ammattilaistasoinen tekemisen meininki. Mitään harrastelua tämä ei ole, vaan vakavaa urheilua, joka vaatii suorittajiltaan ankaraa itsekuria ja jurotusta.

Usein kokemattomilta seppuku-harrastajilta unohtuu kaishakunin käyttö, eli avustajan, joka katkaisee kaulan suorituksen päätteeksi. Kun johonkin aletaan, niin tehdään se sitten kunnolla!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *