Kategoriat
Yleisönosasto

SAK Nokia haluaa turvaa työsuhteisiin

Huomenta!
Lähetän liitteenä kannanoton jonka haluan lehdessänne julkaistavan.
Terveisin Pirjo Laitinen
SAK Nokian paikallisjärjestön puheenjohtaja

Luottamusmiehille turvaa

Viimeaikaiset luottamusmiesten irtisanomiset pakottavat kehittelemään ay-liikkeessä vastakeinoja. Yhtenä ratkaisuna olisi laki joka estää irtisanomisen ennen tuomioistuimen ratkaisua. Tuomioistuin päättäisi onko irtisanomisperusteet täyttyneet. Perusteettomasta irtisanomisesta on työnantajat laitettava maksamaan. 30 kuukauden palkka olisi vielä pieni korvaus työpaikan menettämisestä.
Luottamumiesorganisatiot ovat tärkeitä, mikäli paikallista sopimustoimintaa halutaan kehittää. Ketkä edustavat työntekijöitä ja keiden kanssa työnantajapuoli neuvottelee, ellei luottamusmiehiä ole? Paikallinen sopiminen edellyttää molemmilta osapuolilta rehtiä ja toista kunnioittavaa toimintaa.

Yleissitovuutta käsitellään

EY-tuomioistuimessa on käsiteltävänä tapaus, jossa ruotsalaisyritykset hävisivät kilpailun latvialaiselle yritykselle Ruotsiin rakennettavasta koulusta. Ruotsalaiset hävisivät kilpailun, koska latvialainen yrityksen tarjous perustui palkkadumppaukseen. Yritys ei halunnut maksaa ruotsalaisen työehtosopimuksen mukaisia palkkoja henkilöstölleen, eikä muutenkaan noudattaa ruotsalaisia työehtoja. Ruotsin ay-liike asetti latvialaisen yrityksen saartoon. Yritys ajautui konkurssiin, ja vei asian ey-tuomioistuimeen.
Työehtosopimusten yleissitovuus on turvannut työntekijöille maassa noudatettavan työehtosopimuksen mukaiset palkka- ja työehdot. Mikäli yleissitovuutta aletaan romuttaa, johtaa se halpatyövoiman tuontiin eri EU-maihin ja kansallisten työehtosopimusten romuttamiseen. Metalliliitto Suomessa on vedonnut presidentti Haloseen, pääministeri Matti Vanhaseen ja komissaari Olli Rehniin, että he vaikuttaisivat EU:n sisällä siihen, että palkka- ja sosiaalinen dumppaus ei ole mahdollista.
SAK:n Nokian paikallisjärjestö vetoaakin SAK:n valtuustoon, että se tekisi em asioista kynnyskysymykset seuraavia työmarkkinaratkaisuja tehtäessä.

Työväen presidentti

Presidenttivaalien alla on noussut ehdokkaita, jotka kosiskelevat palkansaajia äänestäjikseen. Niinistökin esitti työsuhdeturvan leikkaamista ja työehtosopimusten yleissitovuuden purkamista ollessaan valtiovarainministerinä. Nyt ollaan niin työväen presidenttiehdokasta, että niin.
SAK:n Nokian paikallisjärjestö kehottaakin jokaista äänestäjää tarkoin harkitsemaan kenelle äänensä antaa. SAK:lainen ay-liike on liittynyt Tarja Halosta tukevaan kansanliikkeeseen, joten eiköhän me nokialaisetkin osaltamme hoideta Tarja jatkamaan todellisena työväen presidenttinä.
SAK:n Nokian Paikallisjärjestö ry
Edustajiston kokous 27.10.05 / hallitus 8.11.-05/

58 vastausta aiheeseen “SAK Nokia haluaa turvaa työsuhteisiin”

Jaksoin lukea kaksi riviä tuota paskaa, joten hankala sanoa mikä vittu tuo oli. Jokos ne larvakuonoherjaukset on poistettu? Kohta lähtee rikosilmoitus Kälviän poliisilaitokselle.

Hypoteettinen olettamus: Jos jossakin maassa, vaikkapa fantasialandiassa olisi tulossa jotkut vaalit, joissa ehdokkaina olisi lesbopunikki jonka järjestö, johon kuuluisit haluaisi tuon lesbopunikin tulevan valituksi ja antaisi tukensa hänelle niin eroaisitko tuosta lesbopunikkia tukevasta järjestöstä? Vai keksisitkö tuon tilalle lyhyemmän lauseen?

Tämmöistä tästä tulee, kun järjestötiedottajat ottaa käyttöön jakelulistat. Kai tämä edesmenneeseen Pahkasikaankin meni. Ja Jalluun.
”Palkka- ja sosiaalinen dumppaus” oli hauska, tykkäsin. Itse ajattelin esimerkiksi samassa yhteydessä ”käteen- ja välistävetoa”.

Go Nokia Go!
Totta puhuen, en oikein ymmärtänyt. Puuttuuko tästä jotain?

30 kuukauden palkka olisi vielä pieni korvaus työpaikan menettämisestä.
Vitsi se on, kuten ylläolevasta voi päätellä.

Ei helevetti! Jos Lehti menee näin vakaville linjoille, lopetan tilauksen ja usutan suuren Bilhun kimppuunne!
Ai niin, enhän ole tätä lehteä tilannut ja se tulee minulle aina yllätyksenä.

Eipä tuo kovin vitsiltä vaikuta. Ensinnäkin, luottamusmies on henkilö, jonka on pystyttävä hyppimään tarpeen tullen työnantajan silmille työntekijöiden oikeuksien takaamiseksi. Hänellä on siis oltava erittäin vankka oikeusturva perusteetonta irtisanomista vastaan, ettei sitä kertakaikkiaan voi seurata siitä, että hän suorittaa tehtävänsä.
Toiseksi, 30 kk palkka voi hyvinkin olla pieni korvaus koulutusta vastaavan vakituisen työpaikan menettämistä. Joka tapauksessa siitä seuraa jälleen uusi työnetsintä rumba. Varsinkin ison (ja paljon puolustettavia työntekijöitä listoillaan pitävän) yrityksen palkoilla olleelle moinen voi merkitä asuinpaikan muutosta tai jopa alan vaihtoa.
Ajatelkaapa sitä…

Äh, mv. Kansa vaatii leipää ja sirkushuveja, ei minkäänlaista kritiikkiä, kenenkään suuntaan. Tämä mukailee vähän taannoin huumorin funktiosta käytyä keskustelua. Aina sitä tulee Lehden sisällön perusteella yliarvioitua sen lukijakuntaa.

Tämän jutun huumoriosuus olikin yllättäen täällä kommenttien puolella. Tosin tällä kertaa surkuhupaisassa muodossa.

Juurikin näin. Jos Lehti haluaa julkaista poliittisia tai ideologisia kannanottoja niin tuo on hyvä esimerkki siitä millä tavalla sen voi tehdä – ilman että toisten näkemyksille nauretaan. Lukijoiden kommenteista tosin huomaa, että Lehden katsotaan menneen tässä ”ydinosaamisalueensa”, siis huumorin ulkopuolelle, mutta se kyllä kuuluu sananvapauteen, eikä siinä ole mitään moitittavaa. Tämä lienee yksittäistapaus, mutta jos näitä asiakirjoituksia rupeaa tulemaan enemmänkin, saattaisi olla hyvä idea laittaa ne omaan osioonsa. Silloin lähinnä huumorista kiinnostuneet voisivat halutessaan jättää ne kokonaan lukematta, samoin kriittisistä asiakannanotoista kiinnostuneet voisivat halutessaan jättää huumorijutut väliin. Kävisikö vihdoin niin, että Lehdessä erotetaan nauru ja ideologia?

Lehdessä hyväksyttävä artikkeli.
(INTERNET – LEHTI.SAMIZDAD.INFO)
Lehti on julkaissut lukijakunnan mielestä hyväksyttävän artikkelin.
Lukijoiden edustajan, nimimerkki Vastarannan Kiisken mukaan Lehden 9.11.2005 julkaisema yleisönosastokirjoitus ”SAK Nokia haluaa turvaa työsuhteisiin” on hyvä esimerkki siitä, kuinka poliittisia ja ideologisia kannanottoja tulisi julkaista. ”Juurikin näin”, Vastarannan Kiiski toteaa ja jatkaa: ”Jos lehti haluaa julkaista poliittisia tai ideologisia kannanottoja, niin tuo on esimerkki siitä millä tavalla sen voi tehdä”.
Lehti ydinosaamisalueensa ulkopuolella.
Artikkelin kommenttien perusteella Vastarannan Kiiski päättelee Lehden lipsuneen ydinosaamisalueensa ulkopuolelle ja toivoo hartaasti odottamansa naurun ja ideologian erottamisen Lehdessä tapahtuneen. Tämä onkin Vastarannan Kiiskeltä huomionarvoinen parannusehdotus Lehden tulevaisuutta ajatellen, sillä ideologia ja nauru eivät missään tapauksessa kuulu yhteen, samalla tavalla nauru pitäisi myös erottaa uskonnosta, politiikasta, luonnonkatastrofeista, taloudesta, urheilusta, paavista ja viihteestä.

(Stratton) Strattons Mayor´s opinion is that Stratton must move with the times. ”Stratton must move with the times”, said Mayor last week.

Lehti julkistanut yhteistyösopimuksen SAK Nokian kanssa
Siinähän ei tietenkään ole mitään hauskaa, että joku tiedottajan ressu laittaa tekeleensä tulemaan Lehdelle. Siis se ei ole yhtään niin hauskaa kuin se, kun Lehteä siteeraataan oikeammissa lehdissä.
”Emme ole tottuneet nauraamaan tällaiselle, emmekä lukemaan ylipäänsä tiedotteita”, Lehden lukijat motkottavat hämillään ja yrittäen samalla nauraa toisilleen.
Tiivistäen Jumalanpilkkaa.

Lehti ulkoistaa huumorituotannon lukijoille.
Aikaisemmin humoristisena julkaisuna tunnettu Lehti ulkoistaa huumorikirjoitusten tuotannon Lehden yleisönosastolle, keskittyen ideologisten ja poliittisten kannanottojen julkaisuun.
Kommenttia varten päättensä luota tavoitettu tuore sisällöntuottaja toteaa tämän olevan oikea ratkaisu. ”Yritämme nauraa toisillemme”, linjaa motkottava lukija uutta vastuualuettaan.

mitäpä jos lehti vittuileekin SAK:n piirijärjestölle heidän mediakriittisyydestään….

Emme voi tietää varmasti, ymmärsikö Laitinen, että Lehti on huumorijulkaisu. Laitinen olisi hyvinkin saattanut lähettää kirjoituksensa, vaikka olisi tietänytkin sen. Kirjoituksen asiasisältöhän on sama riippumatta siitä missä se julkaistaan.

Mielestäni SAK:n Nokian paikallisjärjestön kannanotto korkeintaan venyttää huumorin rajoja pysyen kuitenkin tiukasti niiden sisällä.

Että lokeroidaan ”huumorista kiinnostuneet” ja ”kriittisistä asiakannanotoista kiinnostuneet” omiin leireihin. Niinpä tietysti.
Nimittäin.
Välillä huumoria on sellainen, mitä joku ei ole tarkoittanut huumoriksi; välillä se, minkä joku on tarkoittanut huumoriksi ja joku toinen tulkinnut väärin; välillä huumoria on se ettei kukaan osaa tulkita ja välillä se että kaikki osaa, vähän niinkuin Kymppitonnissa kaikki arvaavat oikein ja Riitta Väisänen sekoilee sanoissaan. Yhtä kaikki, huumoria; eikä meillä ole sanomista siihen, mille saa nauraa, koska hetkenä minä hyvänsä olemme naurajina ja kohta taas naurettavina.
Perkele.

Emme voi tietää varmasti, ymmärtääkö Vastarannan Kiiski, että Lehden yleisönosasto on myös huumorijulkaisu. Kiiski olisi saattanut hyvinkin lähettää kirjoituksensa, vaikka olisi tietänytkin sen. Kirjoituksen asiasisisältöhän on sama riippumatta siitä missä se julkaistaan.

Päivän Niksi-Pirkka: Jakoavaimesta saat kätevästi erikokoisia avaimia pyörittämällä jakoavaimen säätöpyörää eri suuntiin.
päivän toinen Niksi-Pirkka: Otettuasi päivän postin laatikosta kannattaa postilaatikon kansi sulkea. Näin postisi pysyy kuivana esim. sateella.

Kaikki henkilöt näemmä kulkevat alhaisimman yhteisen nimittäjän mukaan. Neuvoisin Lehden kommentinkirjoittelijoita piilottamaan vakavuutensa hauskemmin voidakseen pitää kiinni tutkitusti 85-prosenttisesta elitismistään, jolloin ei paljastu, mikäli olette menettäneet jutun pointin. Näin päin tämä on lähes yhtä hauskaa kuin ne tilanteet, joissa kesäharjoittelijanplanttu on käyttänyt Lehteä juttunsa tausta-artikkelina.
Lehteä neuvoisin julkaisemaan lisää Althusser-uutisia, jotta voisin pitää paremmin kiinni > 85-prosenttisesta elitismistäni.

Joo, Vastarannan kiiski on varmasti sama humoristi, joka kirjoittelee Karjalaisen mielipidepalstalla
http://karjalainen.fi
Hyvin hauskaa provosointia, jota itse en toki harrasta.
Niksipirkka: Etkö kylässä suihkussa ollessasi aina tiedä mikä on hiustenpesuainetta ja mikä muun elimistönpesuainetta? Se, jossa lukee shampoo, on hiustenpesuainetta ja se, jossa soap/body/shower gel/gel on sitten muulle kropalle. Sitten on semmoisiakin purkkeja, kuten conditioner, josta minulla ei ole hevonkaan vitun aavistusta mihin se on tarkoitettu. Kai se on tukkaan mutta en tiedä että tuleeko se ennen shoveria vai shampoota vai head&shoulderia vai niiden jälkeen.

Oon vissiin sit missannu ne kaikki Lehden artikkelit, jossa sen toimtuksen yhteiskunnallis-poliittis-taloudellinen kanta _EI_ tule esiin? ”Jos pidettäis ideologia ja huumori erillään”, ei voi kuin viitata edelleen siihen edelliseen huumorikeskusteluun. Huumorin perimmäinen tarkoitus on kritisoida, jos tässä on jokin ongelma, niin toivon lukijakollegoitani palaamaan niiden ala-asteella luettujen vitsikirjojen pariin, esimerkkinä mainittakoon ”Rakastunut ranskanperuna” (toim. Pirkko-Liisa Perttula, Otava 1992).
Yksi mahdollisuus (ei suinkaan edellisiä poissulkeva) on myös hyväksyä tuo mediakriittisyyden pettäminen SAK:n puolella.
Ja sitten huumoria ilman poliittista agendaa: Mikä on punainen ja menee ylös ja alas?
Tomaatti hississä.
QED.

”36. Mutta musta Vastarannan Kiiski on oikeasti hauska.”
Rasismia, rasisimia! Ei voi olla hauska. Eikä kyllä valkoinenkaan.

Jos jotkin kommenttini ovat olleet turhan provosoivia, niin kertokaa ihmeessä mitkä, niin että voisin kehittää kirjoituksieni asiallisuutta. Siitä en ole vastuussa, jos joku provosoituu jo pelkästä eriävien mielipiteiden kohtaamisesta. Ja eiköhän Suomen viisimiljoonaisesta kansasta löydy joku muukin kuin ”Urmas Kääpäläinen”, joka olisi voinut kirjoittaa nämä tekstit, että mietipä Petroleum vielä sitä varmuuttasi asiasta.
Tsorrolle: Minä väittäisin kyllä, että suuri osa Lehden kirjoituksista ei sisällä mitään kannanottoa jotakin tahoa tai ideologiaa vastaan tai sellaisen puolesta. Esimerkiksi artikkeli Ranskan antautumisneuvotteluista ei ymmärtääkseni esitä mitään vakavasti otettavaksi tarkoitettua väitettä. Se on perusluonteeltaan samanlainen kuin kansojen lähinnä naapureistaan silkassa pilailu- ja huvittamistarkoituksessa kertomat vitsit, kuten norjalaisten luoma suomalaisen miehen karikatyyri ”Piirka Kellivoite”.
Toinen epäideologisen naurun tyyppi on nauru vallalle, koska se ei naura (tai ei ainakaan pitäisi nauraa) kohteelleen sen sisällön, vaan aseman, siis vallan takia. Esimerkiksi sopisi vaikkapa artikkeli ”Suomi järkyttyi simputusepäilyistä”, joka mielestäni selkeästi kyseenalaistaa armeijan vahvan aseman suomalaisten ajatuksissa. Vaikka se kritisoikin armeijaa, niin pelkästään tämä ei tee siitä ideologista, koska armeija on selkeästi vallan edustaja. Otteena uusimman Tiede-lehden armeijaa käsittelevästä artikkelista:
”Suomalaisten maanpuolustustahto on maailman huippua. Jos lukemat olisivat yhtään nykyistä paremmat, ne olisivat epäuskottavia. Yli 90 prosenttia meistä kuvailee kysyttäessä itseään isänmaalliseksi. Lähes yhtä moni varusmiespalveluksen suorittaneista ilmoittautuisi sotilaskoulutuksensa mukaisiin tehtäviin, jos Suomeen hyökättäisiin. Myös palveluksensa päättäneiden nuorten maanpuolustustahto on Puolustusvoimien omien kyselyiden perusteella parasta A-ryhmää.”
Voi tosin olla niin, että Lehti nauraisi armeijalle yhtä lailla, vaikka yli 90 prosenttia suomalaisista olisi sivaripasifisteja. Mutta silloin naurun tekisi ideologiseksi sen tarkoitus, ei sen sisältö.
Naurun tarkoitus ei ole ideologinen kritiikki – rationaalinen argumentointi on sitä varten. Naurun vallalle tarkoituksena ei siis ole keskustelun ratkaiseminen jomman kumman osapuolen hyväksi, vaan keskustelun synnyttäminen silloin kun jonkin näkemyksen kyseenalaistamattomuus tekee rationaalisen keskustelun vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi.
Nauru on monimuotoinen asia, ja on karkeaa yksinkertaistusta sanoa, että kaikki ei-ideologinen nauru on koululaisvitsien tasoista. Ylivoimaisesti suurin osa huumorista on silkassa huvittamistarkoituksessa kerrottua – monimutkaisempaa ja hienostuneempaa kuin koululaisvitsit, mutta muuten pohjimmiltaan samanlaista.
Muuten, kertoo jotakin olennaista suhtautumisestasi näkemyksiisi, että laitoit kirjoituksesi loppuun geometristen (siis matemaattisen varmojen) todistusten lopussa käytettävän lyhenteen.

Niksijatkumo:
Haluaisitko lähettää ystävillesi postikortin mutta sinulla ei ole
varaa matkustaa mihinkään? Vai onko sinulla varaa matkustaa, mutta ei ostaa kallista postikorttia? Hätä ei ole tämän näköinen – vaan tämän näköinen: leikkaa valkoisesta pahvista blanko postikortin kokoinen palanen, kirjoita toiselle puolelle ystäviesi osoite ja terveisesi sekä liimaa postimerkki. Tämän jälkeen pyyhi p*rseesi kortin toiseen puoleen. Nyt voitkin sitten postittaa kortin ja miettiä hiljaa mielessäsi, kuinka ystäväsi mahtavatkaan ilahtua saadessaan kerrankin persoonallisen kortin niiden iänikuisten kyläpahasten kuvien sijaan!
Lisäksi voit pukea sukkahousut jalkaasi, tai vaikka päähäsi jos siltä tuntuu.

Niin että Ranskan valtio ei olisi vallan edustaja, ja sille nauraminen olisi jotenkin erilaista kuin maanpuolustushengelle nauraminen? Ihan yhtä lailla ’suvaitsevaisuusideologia’ edustaa Suomessa valtaa ja sille voi nauraa siinä missä jollekin ’suvaitsemattomuusideologialle’.
Kovin moni ei tällä foorumilla varmaan provosoidu eriävien mielipiteiden esittämisestä, korkeintaan yrittää keksiä vähintään yhtä hyvän vastakuittauksen. Sen sijaan Vastarannan Kiisken yritys asettua auktoriteetiksi ja vaatimus hänen sääntöjensä mukaan toimimisesta kyllä provosoi. Jollain toisella foorumilla sellaiseen suhtauduttaisiin varmaan eri tavalla.
Kirjoitusten tyylistä tulee mieleen eräs joka kirjoitteli newsseihin noin 15 vuotta sitten evoluutiosta ym ja vastusti kovasti kreationismia, sitten kääntyi uskoon ja rupesi julistamaan elävänsä Isästä, pienen välivaiheen jälkeen koki herätyksen vielä kiivaampaan uskoon ja killfileiden takia rupesi kirjoittelemaan lukuisilla nimimerkeillä kunnes sitten katosi kokonaan. Toinen varteenotettava vaihtoehto on eräs joka lapsensa piirustuksista löysi ratkaisun universumin salaisuuksiin.

VR Kiiski kirjoitti:

”Tämä lienee yksittäistapaus, mutta jos näitä asiakirjoituksia rupeaa tulemaan enemmänkin, saattaisi olla hyvä idea laittaa ne omaan osioonsa. Silloin lähinnä huumorista kiinnostuneet voisivat halutessaan jättää ne kokonaan lukematta, samoin kriittisistä asiakannanotoista kiinnostuneet voisivat halutessaan jättää huumorijutut väliin.”

Eheh-hehehe.
Vielä parempi ratkaisu olisi tietysti että kaikki huumorijutut laitetaan omaan osastoonsa ja jätetään muut osastot asiatekstille. Helpottaisi tällaisen maallikon elämää kun ei tarvitsisi miettiä mille on lupa nauraa.

Tietyssä mielessä oikeastaan kaikki edustavat valtaa, mukaanlukien Ontrei Ruokolainen, koska kaikilla on jonkinlainen kyky vaikuttaa ympäristöönsä. Mutta siten vallan käsite kokee melkoisen inflaation ja muuttuu käytännössä merkityksettömäksi. Ranska on vain yksi valtio lähes kahdensadan joukossa, jolla ei ole kykyä saada maailman asioita menemään mielensä mukaan, ja sen toimiin suhtaudutaan varsin kriittisesti niin EU:ssa kuin Yhdysvalloissa. Tässä merkityksessä Ranskan valtio ei edusta valtaa (ainakaan Lehden lukijoihin nähden). Mutta jutun antautumisneuvotteluista tekee epäideologiseksi varsinkin se, ettei se sisällä mitään väitettä Ranskasta tai ranskalaisista, jonka edes voisi ottaa vakavasti – nauramme karikatyyrille ranskalaisista, emme niinkään ranskalaisille. Toinen syy on se, ettei Lehti ole ottanut Ranskaa silmätikuksi, vaan osansa ovat saaneet monet muutkin maat, kuten Italia, Puola, Venäjä jne.
Mitähän itse asiassa tarkoitat sillä, että olisin yrittänyt asettua ”auktoriteetiksi”? Ihmisten hyvinvointi ja yhteiskunnan säilyminen perustuu pitkälti sille, ettei kukaan saa kohdella toisia ihmisiä miten huvittaa, vaan jokaiselta voidaan vaatia oikeudenmukaisuutta toisia kohtaan – siis tiettyjen sääntöjen noudattamista.

Nii ja aatteles, että yks nettisivusto ei ole oikeudenmukainen kaikkia kohtaan! Eiks o kauheeta!?!
Eikö peikko tule koskaan kylläiseksi?

Herra Kiiski voisi mennä Hesariin töihin, ellei ole jo. Ne ihan maksavatkin siellä tuosta … öö… liirum… soop.. höpin… öö sisällöntuotannosta. Tuo analyyttis-filosofis-älyllinen järjellinen perustelu ja substanssi -stuffi olisi omiaan kaadettavaksi Helsingin Sanomain kunnioitettaville sivuille, jollakinhan ne pitää täyttää.
Mene sinne, älä meitä kiusaa. Saat valtaa ja naisia. Ja Tissejä. 3

”J.P., kuulostaa siltä, että yrität hämärtää huumorin ja asiakirjoittamisen rajaa.”
Nimenomaan näin, koska asiakirjoittaminen altistuu aina julkaistuksi tullessaan muiden mahdolliselle naurulle. Minua ainakin aamun sanomalehti naurattaa usein. Johtunee siitä, että kotiini saapuu Keskisuomalainen.
Niksi-Pirkka: Vessapaperirulllien hylsyjä ei suinkaan kannata heittää pois, vaan niistä saa mainioita hasispiippuja lasten leikkeihin. Vanhoista sukkahousuista puolestaan saa sopivan asusteen aikuisten leikkeihin, jos leikkaa haarakiilan auki ja pukee sukkahousut toppina päälleen.

”Nauramme karikatyyreille”.
”… joten eiköhän me nokialaisetkin osaltamme hoideta Tarja jatkamaan todellisena työväen presidenttinä.” -lause julkaistuna Lehdessä on karikatyyri jee-intoa puhkuvasta vaalikarjapaimenesta.

Se tässä ei ole olennaista, että asiakirjoittaminenkin altistuu naurulle. Toisin väittäminen olisi vain yksi muunnos yleiseen mielipiteeseen vetoavasta virhepäätelmästä ja naturalistisesta virhepäätelmästä. Ihmisethän voivat nauraa periaatteessa mille tahansa, mutta se ei kerro mitään siitä, ansaitseeko naurun kohde naurunsa. Nauru esimerkiksi perustuu joskus yksinomaan sille, että naurun kohde poikkeaa muista. Usein sama asia, joka tietyissä olosuhteissa tai mielipideympäristössä on naurun kohteena, olisi toisessa naurajien puolella – nauru ei siis välttämättä riipu asian sisällöstä. Sitä paitsi, todellisuudessa asioilla ei ole muutenkaan tapana esiintyä täysin puhtaina joko-tai-muotoina. Se, että sanomalehden sivuilta voi silloin tällöin löytyä jotain huvittavaa, ei osoita, ettei asiakirjoittaminen olisi hyvin erilaista kuin huumori. Muutenkin kirjoitustyyppien luokittelu (tai lukittelun hämärtäminen) niiden seurausten (naurun) perusteella on vähintäänkin kyseenalaista, koska tekojen seuraukset yleensäkin ovat melko arvaamattomia ja riippuvat paljon sattumasta. Asiakirjoittaminen on aivan erilaista kuin huumori, koska sen tarkoitus ja menettelytavat yms. ovat aivan erilaisia. Mutta jos sanomalehti naurattaa Jiri Parmaa kovin usein, en voi muuta kuin olla huolestunut joko Keskisuomalaisen tasosta tai siitä, ettei hän ylipäänsä osaa/halua suhtautua vakavasti juuri mihinkään.
Miettikääpä hetken aikaa, miten hienoa se olisi, jos aina kun avaatte suunne ja esitätte mielipiteenne, jota yritätte parhaanne mukaan perustella, ette saisikaan koskaan vastaukseksi joko hyväksyntää tai vasta-argumentteja, jotka osoittaisivat, mitä heikkouksia näkemyksissänne on ja joista saattaisitte itsekin oppia jotakin. Sen sijaan puheeseenne vastattaisiin joka kerta nauramalla, herjaamalla, toistamalla vastakkaista väitelausetta, yhden lauseen tokaisuilla, selvillä ja jopa tahallisilla virhepäätelmillä jne. Eikö olisikin hieno maailma, jossa kaikki tekisivät näin?

Virhepäättelen, että nti Kiisken kirjoitelmat ovat asiatekstiä ja vielä aika hauskaa sellaista. Tarjoan kuitenkin rakentavana palautteena, että tee noista teksteistäsi vähän lyhyempiä niin vitsit toimivat paremmin! Olisi helpompi suhtautua niihin niiden ansaistsemalla vakavuudella.

Oon vissiin sit missannu ne kaikki Lehden artikkelit, joista saattaisitte itsekin oppia jotakin. Mutta jos näitä asiakirjoituksia rupeaa tulemaan enemmänkin, puheeseenne vastattaisiin joka kerta nauramalla, herjaamalla, toistamalla vastakkaista väitelausetta. Tosin tällä kertaa surkuhupaisassa muodossa. Joten hankala sanoa mikä vittu tuo oli.

Vastarannan Kiiski: Jossainmäärin yhdyn ajatuksiisi, mutta mielestäni missasit ehkä pointin. Armeijan kritisointi _on_ ideologista, vallan kritisointi on ideolgista, ainakin sikäli kun minä sen näen. Esim. sotilasvala on selkeästi ns. valkoisen maailmanjärjestyksen ilmentymä, ja kritiikki ko. instituutiota kohtaan joudutaan joka tapauksessa näkemään enemmän tai vähemmän tämän ideologian kritiikkinä.
Sovitaan nyt, että olen äärimmäinen oikeistoradikaali. Sovitaan myös, että kirjoitan poliittisesti neutraalin lastenkirjan. Ikävä kyllä tässä epäutopistisessa maailmassa pohjalla olevat mielipiteeni vaikuttavat silti siihen, mitä kirjoitan, vaikken suoraan mitään traktaattia tai manifestiä vuodattaisikaan.
Puhut epäideologisesta naurusta vallalle, joudun taas olemaan eri mieltä: edustaahan ”valta” myös jotain ideologiaa, ja tämä ideologia väkisinkin joutuu yhtä lailla vallan mukana pilkan kohteeksi.
Näkemyksiemme ristiriita on uskoakseni nimenomaan tuossa ideologisuuden määritelmässä. Siinä missä sinä näet epäideologisuutta ja ”iha vaa naurua”, minä näen ideologisen temmellyskentän. Uskoakseni ihminen ei niin vain irrottaudu omasta elämänkatsomuksestaan, vaan se vaikuttaa aivan jokaisella osa-alueella. Tästä syystä en oikein pysty uskomaan, että jokin muu, kuin äärimmäisen yksinkertaistettu huumori voisi olla täysin epäideologista. Ja tällä ehkä selkeytyy tuo quod erat demonstrandumkin.

Tsorro: Kiitos asiallisesta kommentista. Muutamia huomioita: Yksittäisten ideologisten ilmentymien (kuten armeija) ja laajemman ideologian (kuten valkoinen maailmanjärjestys) välillä ei ainakaan yleensä vallitse yksi yhteen- vastaavuus. Esimerkiksi valtiointerventionistisen talouspolitiikan vaatiminen voi olla lähtöisin vaikkapa Marxin ajatuksille sukua olevasta vasemmistolaisuudesta, vihreästä ideologiasta tai paljon vanhempien konservatiivisten ideologioiden materialististen arvojen kritiikistä. Vastaus kysymykseen, mikä maailmanjärjestys jonkin yksittäisen ajatuksen takaa löytyy, voi toki olla selvä ihmisten stereotypioissa, mutta todellisuus on useimmiten monimutkaisempi. Jos haluat, että kommentoin armeijan ja ”valkoisen maailmanjärjestyksen” suhdetta, pyydän täsmentämään, mitä tarkoitat käsitteellä (jonkinlainen mielikuva siitä minulla on, mutta se ei riitä analyyttiseen tarkasteluun).
Siitä huolimatta, että mielipiteet vaikuttavat enemmän tai vähemmän siihen, mitä ihminen kirjoittaa, hän pystyy kuitenkin halutessaan kirjoittamaan sellaista tekstiä, ettei hänen ideologiansa ainakaan hypi silmille tekstiä luettaessa. Se, että tekstistä voidaan löytää jokin asenne, ei vielä tarkoita sitä, että asenne välttämättä välittyisi. Esimerkiksi, usein komediasarjoissa käytetään kaksimielisiä lauseita, joilla on kaksi merkitystä – toinen viaton, toinen rivo. Altistuvatko siis komedioita katsovat lapset rivoille asenteille? Ei, koska lapset eivät edes huomaa kaksimielisten lauseiden seksuaalista merkitystä – heidän näkökulmastaan ne eivät mitenkään eroa ei-seksuaalisista lauseista. Muidenkin tekstien voidaan ajatella sisältävän kaksi tai useampiakin merkitystasoja – eivätkä kaikki välttämättä välity lukijalle. Vitsiin voi sisältyä sekä humoristinen että ideologinen taso – mutta ideologinen taso vaikuttaa joko hyvin heikosti tai ei ollenkaan, jos kuulijan näkökulmasta ideologista tasoa ei ole olemassakaan. On tietysti mahdollista, että siinä Ranska-jutussa on jokin ideologinen sanoma, mutta tunnustan lapsenomaisen tietämättömyyteni asiasta – en löydä siitä mitään ideologista väittämää. Jotta jotakin vitsiä voitaisiin kutsua ideologiseksi, sen pitäisi kyetä myös välittämään ideologisia ajatuksia – muutoin vitsin ”ideologisuudella” ei ole mitään käytännön merkitystä. Vaikka ihmisen elämänkatsomus vaikuttaakin hänen kirjoituksiinsa, sillä ei ole niin suurta merkitystä kuin ehkä voisi kuvitella, koska yleensä tekstin ideologinen merkitystaso välittyy tehokkaasti vain jos sitä etsitään tekstistä varta vasten – arkielämän kommunikaatiossa sillä ei ole suurta merkitystä. Oli miten oli, olen tarkoittanut naurun ja ideologian erottamisella nimenomaan tahallista ja avointa ideologisuutta.
Naurun ideologiariippumattomuuden koetinkivi on siinä, miten humoristi toimii silloin kun valtakeskuksia on useita tai kun valta-asemat muuttuvat. Jos humoristi pyrkii nauramaan tasapuolisesti kaikille valtaideologioille, lopettaa vallasta syrjäytettyjen ideologioiden pilkkaamisen ja ottaa uudeksi pilkan kohteeksi valtaan nousseet, silloin on kyse aseman, ei sisällön takia pilkkaamisesta. Ideologisuus riippuu tarkoituksesta ja kontekstista. Esimerkiksi Lehdessä tavalliset oikeistoa pilkkaavat artikkelit tulevat ideologisiksi siitä, ettei Lehti pilkkaa vasemmistoa yhtä lailla (vaikka esim. SDP:ltä ja Haloselta ei valtaa puutu).
Vallan näkemykset ovat julkisessa keskustelussa muihin näkemyksiin verrattuna etulyöntiasemassa mm. paremman näkyvyytensä ansiosta. Näkemysten paremmuus tulisi kuitenkin ratkaista sisällyksellisin perustein, ei näkemysten aseman perusteella. Vallan naurulle tarkoituksena onkin vallan pudottaminen jalustaltaan, jotta keskustelu tulisi tasapuolisemmaksi eri näkemyksiä kohtaan. Aito valta naurulle ei ole ideologista, koska se ei pyri ajamaan mitään tiettyä ideologiaa, vaan päin vastoin pyrkii turvaamaan mahdollisuuksien tasa-arvon kaikille näkemyksille.

Satiirin ja huumorin ymmärtäminen vaatii älyä – muttei niiden kohteeksi joutuminen.

No, tekstissähän on subkjektipositioita, joita lukija huomaa/ei huomaa ja hyväksyy/ohittaa. Subjektipositiot tulevat tekstiin kirjoitusvaiheessa, osa tarkoituksella, sen perusteella, miten kirjoittaja tahtoo lukijan tekstistä ajattelevan, osa tiedostamatta, hänen ajatustensa, mielipiteidensä, kasvatuksensa, esioletustensa kautta. Lukija sitten huomaa ja valitsee syntyneitä lukijapositioita oman kokemuksensa pohjalta. Ideologia siis ohjaa lukemista ja kirjoittamista nähdäkseni aina jo siksi, että olemme aikamme ja paikkamme lapsia ja täydellinen kontekstista irtautuminen on meille mahdottomuus. Emme siis pysty ”valehtelemaan” täydellisesti, tai ainakin se on äärettömän vaikeaa (lyhyemmissä teksteissä ehkä inan helpompaa kuin pitkissä).
Tästä kaikesta seuraa teksti saattaa samaan aikaan sekä olla että olla olematta hauska, sekä kirjoittajan että vastaanottajan näkövinkkelistä. Subjektipositiot kun voivat olla ristiriidassa jo kirjoittamisen jäljiltä kirjoittajan alisen ja päällisen tajunnan tai tarkistamattomien esioletusten touhuiltua omiaan. Lukija puolestaan sotkee sitten soppaa entisestään. Näin myös ideologian määrä vaihtelee lukijasta riippuen (se ei siis välttämättä ole on-off -kysymys).
Hauska tai ei, minulle alkuperäinen teksti on ensisijaisesti Asiaa, ja oikein mukava (saan viihdykettä muustakin kuin siitä mikä on hauskaa). Mutta koska pidän kaikkea tekstiä suht’ nautittavana asiana, ehkä olen jäävään itseni.
..ja tästä kaikesta huolimatta kukaan ei ole vielä onnistunut kuulteni mitenkään järkeenkäyvästi selittämään millään välineellä, mitä vikaa lesboissa oikein on.
No, kaikkea ei voi saada.

Vastaa käyttäjälle Vastarannan Kiiski Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Read previous post:
Ranska neuvottelee antautumisesta

(MAGINOT-LINJA) Ranskan hallitus ilmoitti varhain tänä aamuna aloittaneensa antautumisneuvottelut maassa riehuvien mellakoitsijoiden kanssa. Aiemmin viime yönä hallitus ilmoitti julistavansa maahan...

Close