”Syyskeräyksemme onnistui yli odotusten”, kertoo Mannen tiedottaja, Carl Gustaf Emil Mannerheimin pojanpojanpojantytär Benjamin Ratsupiiska.
Ratsupiiskan mukaan rahoja tarvitaan kipeästi, sillä Mannerheimin jälkeläisiä on maailmassa runsaasti ja ongelmia riittää.
”Me Mannerheimit olemme iloista mutta komealuontoista väkeä. Aina joskus tulee otettua yksi Marskin ryyppy liikaa ja siitä seuraa sitten sellaista uhoamista. Tulee puhuttua mitä sattuu, se on sukuvika. Se isoisoisoisän miekantuppipäiväkäskykin… ei se selvin päin sitä kirjoittanut. Mutta toista käskyä ei tästä suvusta enää anneta”, Benjamin Ratsupiiska napauttaa ja poistuttaa sveitsiläistä rakuunarykmenttiä pitkin ja poikin.
”Mitä erikoista se teki?”
Neuvostoliiton valvontakomissio perusti Mannen heti toisen maailmansodan jälkeen. Yhdistyksen velvollisuus oli tuolloin raportoida Mannerheimin lapsien tekemisistä Kremliin säännöllisin väliajoin. Sittemmin suojeluliiton tehtävät ovat muuttuneet. Viime aikoina Manne on esimerkiksi auttanut Mannerheimin lapsia kuuntelemaan marsalkkaan kohdistuvaa henkilöpalvontaa nolostumatta.
”Ihmiset aina ylistävät, kuinka suuri ja hieno mies CGE oli. Silloin aina nolottaa. Sukulaisilta on kuullut, että se oli tavan ukko vaan. Ja mitä erikoista se teki? Kuka tahansa olisi tajunnut talvisodan jälkeen pyytää aseita Saksasta ja ryskätä niillä sitten niin kauan kuin virtaa riittää.”
Callen reissut
Tulevaisuuden tavoitteena Mannella on selvittää, paljonko Mannerheimilla on jälkeläisiä ja ketkä heistä tarvitsevat apua eniten.
”Niin, tämä on ollut meille vähän kiusallista. Calle oli aatelisherra ja komea mies. Kyllä sillä varmasti on vientiä ollut, juunou. Ja se Kiinan-reissukin… kuka sen tietää mitä siellä on tehty?”, Ratsupiiska kysyy ja kysymys tulee yllätyksenä kuin Hitlerin vierailu Immolaan kesällä -42.
Ratsupiiska herkistyy ajatellessaan esi-isänsä tekemisiä.
”Kaukana Kiinan soilla saattaa joku pikkulapsi tänäkin päivänä hokea: ’pärkkele, pärkkele’. Niin kuin isoisoisoisä aikanaan.”