Kategoriat
Kolumni

Lisää dopingia

KOLUMNI HUIPPU-URHEILUSTA Olen isänmaallisena ja vastuuni tuntevana kansalaisena katsonut vähintään Yleisradion ja viranomaisten velvoittaman määrän eli yli puolet kaikesta television olympiatarjonnasta ja olen kovin kovin pettynyt. En siihen, etteivät suomalaisurheilijat menesty, sillä tiedän kyllä suomalaisia yleisesti pitkään tarkkailleena, ettei tästä kansasta mitään voittajia saa itkemälläkään, vaan siihen, että tarkempien dopingtestien takia tulostaso on pudonnut.
Minusta on kovin säälittävää katsoa esimerkiksi riu’uiksi laihtuneita sadan metrin sprinttereitä, joiden hauikset ja reidet ovat enää vain murto-osa muutaman vuoden takaisesta ja jotka nilkuttavat maaliin noin 10,10 sekunnin ajoilla, joilla ei vanhoina hyvinä aikoina olisi päästy edes koko kisoihin. Myös sprinttereiden kielet ovat näivettyneet eivätkä enää roiku polvissa kuten muinoin. Lisää testosteronia ja kasvuhormonia ja ennätykset uusiksi, vaadin minä. Helvetti, jos minä tahdon nähdä puhdasta urheilua, menen katsomaan nappulaliigan jalkapalloa puiston kentälle.
Meidän tulisi tunnustaa se, että huippu-urheilu on joka tapauksessa niin syvälle vajonnutta huoraamista PR-ammattilaisten, sponsorien ja rahan kanssa, että joku dopingvalvonta on siinä mätäkasassa kuin ripaus puuteria polttoitsemurhan tehneen hipiällä. Olympiakisoissa ei ole enää kysymys muusta kuin suuresta viihteestä isolla budjetilla, eikä miljardeilla pelatessa pidä alkaa leikkiä uhkapeliä minkään testien kanssa. testit pois ja piikit kehään. Kansa on kuitenkin lähtökohtaisesti niin tyhmää, että kyllä se uskoo mitä vain. Uskommehan me talousuutisiakin.
Ja ne, ketkä edelleen jaksavat änkyttää puhtaan urheilun puolesta voivat lohduttautua sillä, kun kymmeniä mitaleja steroidien voimalla kahminnut urheilutähti ensin synnyttää jalattomia ja kädettömiä tai muuten vain riemuidiootteja lapsia ja lopulta kuolee sydänkohtaukseen nelikymppisenä. Sic transit gloria mundi, voimme sanoa sitten haudan partaalla.
August Elokuu
Kirjoittaja on Lehden ulkomaanosaston esimies joka ei ikinä voittanut ala-asteen kisoissa.