(HELSINKI) Eläinhyökkäykset niin koti- kuin villieläintenkin taholta saavat näyttävästi tilaa iltapäivälehtien palstoilta. Helposti syntyy mielikuva, että eläin on luonnostaan jotain, mitä tulee pelätä, jotain vaarallista. Helsingin piispa Juhana Ensimmäisellä on asiasta oma mielipiteensä. ”Sielunvihollisesta! Sielunvihollisesta on se peto! Paha! Paha! Tuhannesti paha!” kuvailee Ensimmäinen suhtautumistaan eläimiin.
Tiede ja usko
Asiaan voidaan kuitenkin ottaa myös tieteellisempi katsanto. Eläinten käyttäytymisestä ihmisen läheisyydessä viime vuonna väitellyt Af Graan on tutkinut alaansa jo kymmenen vuoden ajan. ”Pahoja ne ovat, eläimet”, toteaa hän. ”Pahoja. Pahoja luita myöten. Tarkoituksella ihmisten kimppuun käyvät, sudet ja karhut etenkin. Puun takana väijyvät, siinä ei kuoliaaksi tekeytyminen auta. Verta ne haluavat, pedot!”
”Käärme! Käärme!” huudahtaa piispa Ensimmäinen sivummalta.
Monet viimeaikaiset tutkimukset tosiaan osoittavat, että eläinten hyökkäykset kotieläinten tai ihmisten kimppuun johtuvat nimen omaan eläinten luontaisesta pahuudesta. Graan muistuttaa kuitenkin, ettei kaikkien eläinten tule kärsiä siitä, että useimmat ovat pahoja.
”Pienet puput! Voi tavaton, kun ne on herttaisia ja kilttejä. Ja sudet ne niitäkin syö! Siinä sen näkee, jumalauta!” hän täydentää. Ensimmäinen karkaa ulos ovesta huutaen mennessään herjaavia nimiä.
Ihmisten kuuluu tietää
Yhtyneiden iltapäivälehtien yhdistyksen puheenjohtaja Antero Ulapan mukaan median tehtävä onkin kertoa yleisölle tästä pahuudesta. ”Kyllä me siihen on pyritty, ettei se jää kellekään epäselväksi, että tämä maailma on sitä parempi paikka, mitä vähemmän eläimiä metsissä liikkuu. Paitsi ne jänikset ja oravat tietysti, niitä kyllä pitää olla. Ne ei tee pahaa kenellekään. Ja pari lintua voi olla. Semmoisia pieniä, ei niitä isoja.”
”Sitä on kyllä iltapäivälehdissä paljonkin pohdittu, että onko se paha se hyökkäävä eläin. Siitä kuitenkin lähdetään, että paha se on”, summaa Ulappa.