Kategoriat
Kulttuuri Ulkomaat

Ukrainalais-venäläisen hittikappaleen kaksi puolta: ”Liian pitkä bridge, mutta onneksi Kertšissä räjähtää”

Photo by Giancarlo Revolledo on Unsplash

(OSUVANMERI) Sattuipa kerran niin, että ukrainalainen muusikko Volodymyr tapasi yllättäen venäläistrubaduuri Vladimirin jossain siellä, missä Dnepr ja Dnipro yhtyvät. Kaksikko oli palkattu vahingossa samaan oluttupaan samalle illalle soittamaan ja viihdyttämään.

Volodymyr ja Vladimir yrittivät vastahakoisesti luoda molemmille sopivaa soittolistaa, mutta yhteistä säveltä ei niin sanotusti löytynyt.

”Minä tykkään silloista. Suosikkikappaleeni on söpöäkin söpömpi Kawaii-joen silta”, totesi Vladimir.

Volodymyrille laulu ei kelvannut, mutta hän ehdotti tilalle englantilaiseen lastenloruun perustuvaa London Bridge Is Falling Downia. Vladimir tyrmäsi sen anglosaksisena natsismina, fasismina ja rasittavana renkutuksena.

Volodymyr myönsi laulun ongelmat, muttei halunnut antaa niiden jyrätä hyviä puolia.

”Siinä on liian pitkä bridge, mutta onneksi Kertšissä sitten räjähtää.”

Kategoriat
Kulttuuri

Paikallinen mies, joka sanoo somessa aina menevänsä katsomaan kriitikoiden lyttäämät elokuvat, ei aio mennä katsomaan Anna Erikssonin elokuvaa

Photo by Karen Zhao on Unsplash

(GISOMYNIA) Tamperelainen Jukka Skeba-Limburg on pitkään hiljaa ja istuu tuolissaan. Hetken kuluttua hän avaa kännykän ja sieltä tutun HS-sovelluksen, mutta sulkee sen pian ja huokaisee.

Skeba-Limburg tunnetaan lähipiirissään periaatteen miehenä, tai kuten tärkeimmät ystävät lämpimästi sanovat, ankeana paskapäänä. Tähän asti hän on rakentanut maailmankuvansa perinteisten kivijalkojen varaan, joita ovat taskulämmin rasismi, arvaamaton väkivaltaisuus sekä pakottava tarve kirjoittaa jokaisen kielteissävytteisen elokuva-arvostelun kommenttiketjuun, että jaaha koska kritiikko tämän haukkuu niin pitääpä todellakin mennä katsomaan.

”Se alkoi, kuten kansanperinteet yleensäkin, pelkkänä jäsentymättömänä katkeruutena ympäröivää maailmaa kohtaan, mutta sittemmin siitä kehittyi aivan aito pakkomielle”, Skeba-Limburg muistelee kaihoisasti.

Nyt hänen maailmassaan on kuitenkin korjaamaton särö, nimittäin iskelmälaulajana ja oman elämänsä performanssina aiemmin tunnetun Anna Erikssonin uusi taide-elokuva W. Se on synkkä psykologinen draama madame Euroopasta ja tämän kiinalaisesta palvelijasta, tai jotain. Elokuvaa on pidetty dystooppisena nykyallegoriana Kenneth Grahamen eeppisestä runoelmasta Kaislikossa suhisee, sekä huonona.

Skeba-Limburg oli jo luonnostellut valmiiksi nokkelan sivalluksen elokuvaa arvostelleille elitistisille kriitikoille: ”jaaha koska kritiikko tämän haukkuu niin pitääpä todellakin mennä katsomaan”, mutta katsottuaan W:n trailerin hän ei pystynytkään lähettämään viestiään.

”En kyllä taidakaan mennä katsomaan”, hän saa viimein sanotuksi.

Skeba-Limburg avaa sovelluksen vielä kerran, mutta sulkee sen alistuneesti. Sen sijaan hän aukaisee television ja asettaa lohdutukseksi dvd-soittimeen yhden voittoisimmista hetkistään, Luokkakokous 3 -elokuvan. jonka todellakin kävi katsomassa.

”Hirveää paskaa tämäkin kyllä.”

Kategoriat
Kotimaa Muut lehdet Sähkeet

Sotasähkeiden sanomalehtikatsaus keskiviikoksi

Raju riita raja-aidasta – Suomen ja Venäjän välille ehdotettu raja-aita on joutunut vastatuuleen sen jälkeen, kun kävi ilmi, ettei aitaa välttämättä rakennettaisikaan suomalaisesta puusta ja suomalaisesta ruoasta. Maaseudun Tulevaisuuden pääkirjoitus hämmästelee valtionhallinnon heikkoa sitoutumista kotimaisen tuotannon tukemiseen, hinkua pakottaa kaikki ihmiset asumaan kaupunkeihin sekä susien hyysäämistä.

Näköalatonta politiikkaa – Iltalehti ja Ilta-Sanomat moittivat suomalaista politiikkaa ja liike-elämää pitkään jatkuneesta naiiviudesta suhtautumisessa Venäjään. Analyysikirjoituksissa ihmetellään, eikö jo 1950-luvulla olisi kannattanut rakentaa maahan lähes päästötöntä fuusiovoimaa hämärien itähankkeiden sijaan. Lehdet kehottavatkin Suomea ottamaan jatkossa enemmän oppia Virosta, esimerkiksi inflaation hoidossa.

Grafiikat kertovat dramaattisesta ilmiöstä – Espoolaisten autoilijoiden pysäköinnistä on tehty liian vaivalloista, kritisoi Helsingin Sanomat kaupunkisivuillaan tällä viikolla, viime viikolla sekä edeltävillä viikoilla. Lehti huomauttaa, että pysäköidylle autolleen pääsemiseksi osa espoolaisista joutuu muun muassa kävelemään. Postinumeroalueisiin perustuva karttasovellus myös näyttää, että osa parkkipaikoista sijaitsee aivan muualla kuin Espoossa, esimerkiksi Kemissä, Tyrväällä tai Mänttä-Vilppulassa.

Kategoriat
Kotimaa

Yhä useampi suomalainen huolissaan siitä mitä norsu hänestä ajattelee

Photo by Nam Anh on Unsplash

(XANADU) Koronapandemian aikana lisääntyneet työssäjaksamisen ongelmat ja masennusoireet eivät ole uusimpien tilastotietojen mukaan helpottamassa. Vaikka yhä harvempi suomalainen tuntee enää suurta huolta kulkutaudeista, niiden tilalle ovat nousseet perinteisemmät päänvaivat.

”Tällä hetkellä kasvava joukko suomalaisista on yhä enemmän huolissaan siitä, mitähän norsu hänestä oikein ajattelee”, kertoo Suomen akatemian alaisuudessa toimivan taktisen tutkimuksen neuvoston jäsen Aune S. Luoma.

Eniten pelkoja herättävät tällä hetkellä virolaiset, latvialaiset, liettualaiset ja puolalaiset elefantit, mikä on historian saatossa poikkeuksellinen ilmiö. Sen sijaan ruotsalaisten norsujen ajatusten painoarvo on selvästi laskenut, kuten muidenkin aiemmin tavanomaisten verrokkien.

”Kyselytutkimuksissa moni vastaaja kertoo tuntevansa syvää nolostumista norsun edessä jo miltei päivittäin. Joidenkin ihmisten arki on muuttunut hyvin työlääksi. Ihan tavallinen kauppareissu voi olla mahdoton ponnistus, koska he pelkäävät, että norsu huomaa heidän käsiensä olevan yltä päältä veressä”, Luoma jatkaa.

Vaikeisiinkin oireisiin on Luoman mukaan onneksi saatavissa helpotusta, kuten vastikään amerikkalaisessa Princetonin yliopistossa tehdyt psykologiset kokeet osoittavat.

”Nobelisti Daniel Kahnemanin sanoin, ’tuuppas nyt pois sieltä netistä'”, hän tiivistää.

Kategoriat
Sähkeet

Epätodennäköiset sähkeet sunnuntaille

Photo by 愚木混株 cdd20 on Unsplash

Toimittaja myönsi virheensä – Suomalaisten lehtien päätoimittajat ovat myöntäneet uutistoimintansa prosessien ja journalististen päätöksentekoketjujen heikkouden. Nämä ovat päätoimittajien mukaan johtaneet uutisissa virhepäätelmiin ja jopa väärien tietojen julkaisuun, mikä on myöhemmin jutuista korjattu sitä erikseen lukijalle kertomatta. ”Vika ei ole yksittäisen toimittajan, jonka työkuorma on usein kohtuuton ja työnjohdon tuki olematonta, vaan kyseessä on rakenteellinen- ja asenneongelma, jota olemme alkaneet yhdessä korjata. Siitä tulee toki kustannuksia, mutta integriteetillä ei ole hintalappua”, kertoo päätoimittaja Julius Erehtymätön.

Viranomainen myönsi virheensä – Valtioneuvoston kanslia ja monet ministeriöt ovat myöntäneet tehneensä julkisuuslain suhteen säännöllisesti tarkoitushakuista tulkintaa, joka on hidastanut tai jopa estänyt journalistista tiedonsaantia. ”Vika ei ole yksittäisen virkamiehen, jonka työkuorma on usein kohtuuton ja työnjohdon tuki olematonta, vaan kyseessä on rakenteellinen- ja asenneongelma, jota olemme alkaneet yhdessä korjata. Siitä tulee toki kustannuksia, mutta integriteetillä ei ole hintalappua”, kertoo VNK:n edustaja Virma Vastuu.

Lehti julkaisi hauskan vitsin – Moni kestotilaaja hieraisi tällä viikolla silmiään, kun Suomen suurin uutismedia Lehti julkaisi lystikkään, lämmintä huumoria ja vitsailua sisältävän jutun verkkosivuillaan. Verkkokeskustelijoiden mukaan juttu toikin mieleen muun muassa Speden kulta-ajat kahdeksankymmentäluvulla, jolloin huumorin tarkoituksena ei ollut iva tai pilkka, vaan se oli koko perheelle sopivaa ja yhteiskuntaa rakentavaa viihdettä, jonka ansiosta kansa sai yhdessä nauraa manneille ja lappalaisille.

Kategoriat
Talous

Lähteet: Uniper-pelastuspaketista puuttuu väitetty jumalauta – lainasaatanat menevät ehkä sivu suun

Photo by Arisa Chattasa on Unsplash

(BUNDESREPUBLIK DEUTSCHLAND) Fortumin omistaman energiayhtiö Uniperin tappiokurimus syvenee, ja uusien tietojen mukaan tilanne on jopa aiemmin kerrottua synkempi. Lehden energiamarkkinatoimittaja Aapo zum Teufel arvioi, että kesällä esitetyt väitteet siitä, että Uniperin tappioille olisi sovittu niinsanottu jumalauta, eivät pidäkään paikkaansa.

Aapo zum Teufel, mitä uudet tiedot tarkoittavat?

”Suomessa on aiemmin siis kerrottu, että tällainen jumalauta olisi olemassa, mutta ilmeisesti siitä aletaan vasta nyt keskustella. Pahimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että myös Fortumin lainasaatanat Uniperilta voivat jäädä pelkäksi haaveeksi”, zum Teufel sanoo.

Uskotko, että voisimme keksiä tästä vielä yhden epätoivoisen puujalkavitsin lisää?

”Luottaisin tässä ensisijaisesti Suomen Kuvalehden Polkom-palstan laajaan ammattitaitoon. Itse tyydyn varoittamaan, että jumalaudan ohella Uniperin menetyksiltä saattaa puuttua myös tappiovittu.”

Kategoriat
Kulttuuri

Rakastettu Raskasta sotaa -kiertue tuo tutut suosikkimarssit uusina heviversioina kotikirkkoihin

Photo by Sam Moghadam Khamseh on Unsplash

(VÖYRI, KAUHAVA JA MUUT) Ennätysvilkkaan festivaalikesän jälkeen moni voisi luulla juhlakansan menohalujen tulleen tyydytetyiksi – mutta mitä vielä. Promoottorit ja keikkajärjestäjät uskovat, että loppuvuodesta on tulossa jopa kesääkin parempi. Perinteisten joulukonserttien joukossa loistaa heidän arvioidensa mukaan yksi tähti muita kirkkaampana: ympäri maata esiintyvä Raskasta sotaa -kiertue, joka yhdistää suomalaisille rakkaimmat asiat: näennäisen hevimusiikin, autoritariankaipuun ja muukalaisvihan.

Konsepti on tuttu esimerkiksi aikaisemmasta Raskasta joulua -kiertueesta, joka ammensi suosionsa rasittavista jollotuksista, levy-yhtiön ylijäämäartisteista sekä maaseudun väestökadosta. Tällä kertaa ohjelmisto koostuu tutuista sotilasmarsseista ja sota-ajan lauluista, joista on tehty uudet, suomalaiseen nykymakuun sopivat versiot. Näennäisen hevikäsittelyn saavat muun muassa sellaiset ikivihreät kuin Vöyrin marssi, Vilppulan urhojen muistolle ja Äänisen aallot.

Promoottori Martti Kuoleman mukaan kappalevalinnassa ja sovituksissa on kuultu tarkoin suomalaisen raskaan musiikin ystävien mieltymyksiä. ”Suomihan on tunnetusti hevikansaa, mutta monelle metallifanillekin jokin Tuure Kilpeläisen tai Suvi Teräsniskan kaltainen armoton hc-tykitys on jo hieman liikaa, joten kultaista keskitietä on etsitty”, hän kertoo.

Kiertue esiintyy marras-joulukuun aikana ympäri maakuntakeskuksia ja pienempiä kuntia. Konserttien väliajalla luvassa on tunnelmaan sopivaa ohjelmaa, kuten Martti J. Karin kenttäsaarnoja ja Mika Aaltolan spoken word -lavarunoutta. Puffetista voi ostaa makkaraa ja Antti Kurvisen signeeraamia turkislakkeja.

Kategoriat
Nekrologit Paavi Seksivau

Egypti vaatii Elisabet II:n palsamoitua ruumista kansallismuseoonsa

Photo by Lina White on Unsplash

(CAMELOT) Egypti on vaatinut kuningatar Elisabet II:n ruumiin luovuttamista kansallismuseoon ”vanhojen hyvien aikojen hengessä”.

”Ja kun sanon vanhat hyvät ajat, niin tarkoitan tietenkin että kiitti vitusti kaikesta”, toteaa Egyptiläisen museon johtaja Ali Rawid-duh.

Esiin on myös noussut ajatus, että torstaina edesmennyt kuningatar saisi viimeisen leposijansa puolisonsa, viime vuonna kuolleen prinssi Philipin viereltä. Ehdotukseen Philipin siirtämisestä samaan museoon Egypti vastasi ”ei tartte, mutta kiitti”.

Elisabetin ympärille on kaavailtu suurnäyttelyä, joka esittäisi muinaisen Ison-Britannian suurvallan saavutuksia aina ensimmäisistä kehruukoneista 1800-luvun asuinrakentamisen kautta yksinkertaisiin ikkunalaseihin. Näin se kattaisi kokonaan lähes kolmen vuosisadan teknisen kehityksen.

”Voisimme ottaa imperiumin hengessä myös kuningattaren kuolinhatun, pari täytettyä corgia ja suurimman osan Balmoralin pöytähopeista, ihan mitä nyt merikonttiin mahtuu”, Rawid-duh linjaa.

Egyptin vaatimus on herättänyt närää lukuisissa muissa maissa, jotka eivät koe asioiden menneen ihan putkeen edellisen seitsemän vuosikymmenen aikana. Esimerkiksi Kenia on vaatinut Elisabetin toista kättä tai vähintään värttinä- ja kehräsluuta.

Nigerian hallitus ilmoitti olevansa valmis tyytymään Elisabetin kuolinnaamioon, paitsi jos se on vain William Shatnerin kasvot sisältä katsottuna.

”Kuningattaren tukka on kyllä kivan värinen”, haaveilee puolestaan Etelä-Rhodesian Ian Smith.

Elisabet II:n seuraaja monarkkina on hänen vanhin poikansa Charles, joka on päättänyt käyttää hallitsijanimeä Kaarle III Avionrikkoja. Uusi kuningas on nostattanut laineita kulttuurisotarintamalla, mikä on vertauksena vähän sama kuin arvioisi Aleksi Valavuoren puheet hivenen epäluotettaviksi.

”Toisaalta tuntuu hyvin vastenmielisen wokelta, että kuningattaren rooliin nimitetään mies. Toisaalta tämä korjaa merkittävän tasa-arvo-ongelman, joka on vaivannut koko Kansainyhteisöä jo kauan”, arvioi maatalouskosmetologi ja kauppatieteiden ylioppilas Hesekiel Tupailtajäärä.

Kategoriat
Kotimaa Kulttuuri

Valoisa Pisa-tulos: Jopa 4 prosenttia Orwelliin viittaavista on jo lukenut Orwellia

Photo by Markus Spiske on Unsplash

(MUTSIN LUONA) Huoli suomalaisten vähenevästä lukuinnosta saattaakin olla perusteeton, iloitsevat tutkijat. Uusien Pisa-mittaustulosten mukaan tiettyjen klassikkoteosten lukeminen on lisääntynyt tilastollisesti merkitsevästi viime vuosien aikana.

”On havaittu, että kaikista ihmisistä, jotka viittaavat verkkokeskusteluissa brittikirjailija George Orwellin teoksiin, nyt jo jopa neljä prosenttia on lukenut hänen kirjoistaan ainakin jonkin takakansitekstin tai tuntee lähipiiristään jonkun, joka on lukenut”, kertoo opetushallituksen vastaava kamreeri Hans Lankar. Aiemmin luku pyöri pitkään noin kolmen prosentin vaiheilla. Tulos on yleistettävissä koko väestöön.

Orwelliin viittaaminen on tavallista verkkokeskusteluissa ja sellaisten uutisten kommenttiketjuissa, joissa käsitellään esimerkiksi ihan mitä tahansa.

Sen sijaan huolestuttavampi tulos on Franz Kafkan kohdalla, myöntää Lankar. Alustavissa tuloksissa vaikutti siltä, että jopa viisi prosenttia Kafkaan viittaavista olisi myös lukenut hänen kirjojaan, mutta tarkemmassa analyysissa kävi ilmi, että Kafka oli sekoitettu Merja Jaloon.

”Yritimme myös mitata Friedrich Nietzschen tilannetta, mutta emme osanneet itsekään kirjoittaa hänen nimeään”, Lankar kertoo.

Pisa on OECD-maiden yhteinen tutkimus, joka mittaa nuorten tulevaisuuden avaintaitoja. Sen tehtävä on tuottaa kauhistelevia klikkiotsikoita ja ylemmyydentuntoa yli 40-vuotiaille.

Kategoriat
Kotimaa

Lehti laajentaa toimintaansa Itä- ja Pohjois-Suomessa: ”Pidetään koko Suomi asutun näköisenä”

Photo by Maxime Brugel on Unsplash

(KEILANIEMI) Suomen johtava aikakaus- ja ulkonäköislehtikonserni Lehti liittyy talkoisiin tasapuolisen aluekehityksen puolesta. Keskiviikkona tehdyn päätöksen mukaan yhtiö laajentaa rajusti julkaisutoimintaansa Itä- ja Pohjois-Suomen syrjäseuduilla ja rekrytoi jopa satoja uusia työntekijöitä. Kimmokkeen ratkaisulle antoi Sanna Marinin (edm) hallituksen päätös aloittaa alueellinen opintolainan hyvityskokeilu.

”Lehti on aina taistellut koko Suomen hyvinvoinnin puolesta ja haluamme muiden vastuullisten yhteiskunnallisten toimijoiden lailla pitää koko Suomen asutun näköisenä”, kertoo konsernin talousjohtaja Rauli Siltarumpu-Hillo.

Ensi vaiheessa konserni aikoo vuokrata Pelkosenniemen taajaman tuntumasta yksiön, johon voidaan laskennallisesti majoittaa jopa useita satoja hyvitykseen oikeutettuja henkilöitä, jotka konserni rekrytoi palvelukseensa. Edulliseen työsuhde-etuhintaan tarjottavaan asuntoon työnantaja hankkii vaativan journalistisen työn edellyttämän varustelun, kuten Tekniikan Maailman vuosikerran 1988, dominopalikat sekä purkin viiliä.

Kaikille rekrytoitaville tehdään alalla tyypillinen ns. aika harvoin jos koskaan tarvittaessa töihin tulevan toimittajan työsopimus. HR-johtaja Ilpo Demogorgon korostaa uusien työpaikkojen olevan konsernin erityinen tilastollinen kädenojennus synkkien talousnäkymien vaivaamalle Suomelle.

”Tiedämme, ettei hyvitys sinällään edes edellyttäisi töiden tekoa, mutta vain töitä tekemällä Suomi on vuosikymmeniä sitten rakennettu ja siinä on tavoitteemme nykypäivänäkin. Saunakaveria ei jätetä – siinä on meidänkin mottomme”, Demogorgon sanoo.

Laajenemista varten konserni perustaa uuden tytäryhtiön, Kehittyvien maakuntien Lehti Oü:n.