”Yksi monien puolesta”
Tekijä: toimitus
”Yksi monien puolesta”
Hååbackasta
Albert Sten
Kirkkoherra, Alantaus
Nuoret töihin nuorempina
Kun minä olin nuori, lapset synnyttivät itse itsensä. Sikiöaikana niitettiin heinää ja eroteltiin jyviä akanoista. Napanuoraa ei heitetty pois, vaan tehtiin siitä taloustarvikkeita; monet riiuureissut olen tehnyt omat napatossut jalassa.
Olenkin sitä mieltä, että naisten poistaminen synnytyssaleista ei riitä. Meidän on saatava Suomen huoltosuhde kuntoon joko tappamalla vanhoja ihmisiä tai työllistämällä alkioita. Mieluummin tietenkin tehtäisiin molemmat.
Terni Mjölk, Ruotsinpyhtää
Suntioon sutkaussakko
Aloite sakkoon tuli Suntion seurakunnan valtuuston edustajilta. Heidän mielestään ”saatanan lihavan” tai ”paskakasan” kaltaisten ilmaisujen jatkuva käyttö saattaa pitkällä aikavälillä aiheuttaa joukkotappeluita tai jopa kansanmellakan. ”Saatanan lihavan” tilalla ohjeistetaan käyttämään ”vitun läskiä”.
Sutkaus vei miehen sairaalaan
Sähkeitä tiistailta
Palmu kannettiin kotiin — Hankolainen Bertil Hannikainen kantoi keskiviikkona kukkakaupasta ostamansa jukkapalmun kotiinsa. ”Vähän se huojui”, Hannikainen kommentoi.
Jalkasienisadosta tulossa hyvä — Syksyn jalkasienisadosta on tulossa erityisen hyvä, arvelee MTK. Myös hiivasienten kohdalla odotukset ovat suuret.
Elokuva jolla on sanoma
”Meni pitkään ennenkuin saimme tuotantoyhtiön hyväksymään käsikirjoituksen”, ohjaajat Benoît Delépine ja Gustave Kervern paaluttavat. ”On se kumma, että jos jostakin vammaisesta edes vihjaa, että tuo on kyllä täysi idiootti, niin heti ollaan huutamassa pää punaisena että ole sinä hiljaa, sinä voit sentään kävellä.”
Deléphinen ja Kervernin mielestä yhteiskunnan olisi aika jo myöntää tosiasiat. Vammaisetkin ovat vain ihmisiä, eikä heistä tarvitse pitää vain koska he ovat pyörätuolissa tai muuten in-valideja.
Kaurismäki innoittajana
Deléphinen ja Kervernin elokuva muistuttaa joltain osin Aki Kaurismäen tuotoksia: Paljon ei puhuta, mutta kun puhutaan niin asiaa. Viinaakin juodaan, eikä kohtuudesta paljon piitata.
”Näytteleminen oli todella haastavaa. Oli hieno hetki, kun istuimme pyörätuoleissa Aaltran pihassa ja joimme Kaurismäen kanssa kaikki yhdessä viinaa”, Benoît Delépine ja Gustave Kervern summaavat kokemuksiaan paitsi ohjaajina myös näyttelijöinä. ”Siitä se juttu alkoi sitten luistaa paljon helpommin. Että Aki oli kyllä suurena apuna meille molemmille.”
Paitsi että Aaltra on hyvin sympaattinen elokuva, se on myös täynnä kauniita kuvia ja taiteellisia valintoja. ”Halusimme ehdottomasti kuvata mustavalkofilmille”, ohjaajat kertovat. ”Se saa tyhmemmätkin tajuamaan, että tässä meidän projektissa on kyse taiteesta.”
Mustavalkoisuudestaan huolimatta Aaltra on otettu hyvin vastaan Belgiassa. Elokuvan huumori perustuu katsojan nostamiseen taiteen kokemisen tasolle, jolloin katsoja voi syyllisyyttä tuntematta nauraa vammaisille.
”Ihan terapiasta kävi”, oli monen mielipide elokuvan loputtua.
Asiat mittasuhteisiin!
Nimimerkki ”jouko”
