Tekijä: toimitus

(PATMOS) Kotimaisissa ja kansainvälisissä eksegetiikan tutkijapiireissä on revennyt raju oppikiista Suomen valtiovarainministeriön pyhien kirjoitusten toisistaan poikkeavien versioiden tulkinnasta. Hurjimmissa puheenvuoroissa on kuultu syytöksiä harhaoppisuudesta ja jumalanpilkasta muun muassa Pannonian Johannesta kohtaan, mutta viitteitä kompromissistakin on jo näkyvissä.

Kohu alkoi tässä kuussa, kun arkeologisissa kaivauksissa Helsingin muinaisen ydinkeskustan alueelta löydettiin kaksi kirjoitusta, joita molempia pidetään valtiovarainministeriön laatimina, mutta joiden näkemykset keskeisistä uskon opinkappaleista kuten dynaamisista vaikutuksista ja itserahoitusasteesta eroavat selvästi toisistaan.

Varhaisempi teksti suhtautuu näihin hengellisiin ilmiöihin hyvin kriittisesti ja asettaa paikoin niiden olemassaolon kyseenalaiseksi, kuten jakeissa ”Empiirinen tutkimus ei selkeästi tue sitä, että yhteisöverokannan alentaminen lisäisi merkittävästi kasvua tai toimena rahoittaisi itse itsensä. Koiniks-mitta nisuja yhden denarin, ja kolme koiniksia ohria yhden denarin!” Sen sijaan myöhempi versio samasta tekstistä sivuuttaa tämän kokonaan, ja toteaa veroalen maksavan itsensä takaisin peräti 60-prosenttisesti.

Eksegeetikkoja näin suuri teologinen kuperkeikka ilmeisen lyhyen ajan sisällä on kummastuttanut suuresti, ja koulukunnasta riippuen jompaa kumpaa tekstiä on pidetty myöhempinä aikoina laadittuna väärennöksenä, tai sitten on arveltu kyseessä olevan esimerkiksi käännösvirheestä johtuva sekaannus.

Toisaalta historian saatossa on ollut tavallista, että dynaamiseksi vaikutukseksi kutsuttua, nykyihmisen silmin yliluonnolliselta vaikuttavaa ilmiötä on tulkittu eri tavoin. Keskiajalla katolinen kirkko piti sitä eteläranskalaisten kataarien harhaoppina, kun taas koptikirkossa sillä on aina ollut vakiintunut asema niiden tapojen joukossa, joilla Pyhä Henki vaikuttaa seurakunnassa. Myös myöhempi amerikkalainen niin sanottu menestyksen teologia ammentaa dynaamisia vaikutuksia käsittelevistä kirjoituksista.

Jumaluusopin ja eksegetiikan tutkija, tuomiolukkari Älä-Tee-Huorin Hämäläinen arvioi, että kiistan keskellä on unohtunut se perusasia, että pyhiä kirjoituksia tulisi aina tarkastella kirjaimellisen asunsa ohella vertauskuvallisesti. Tällä tavoin nyt käsillä oleva kiista löytää nopeasti ratkaisun.

”Tässä varhaisemmassa tekstissä pistää heti silmään, miten sen kirjoittaja etäännyttää itsensä aiheesta ja toteaa, että tämä mystinen entiteetti ’empiirinen tutkimus’ asettaa dynaamiset vaikutukset kyseenalaiseksi, ei hän itse. Vaikka meillä ei olekaan selkeää tietoa siitä, mikä tai kuka tällainen ’empiirinen tutkimus’ oikeastaan on, sillä todennäköisesti viitataan vertauskuvallisesti johonkin senaikaiseen lahkoon tai kilpailevaan pakanauskoon, joka ei tunnusta näitä meille yhteisiä opinkappaleita. Näin ollen tulkinta kääntyy päälaelleen, ja kriittiseltä vaikuttanut tekstinkohta onkin kirjoittajan oma kiihkeä tunnustus dynaamisten vaikutusten puolesta. Myöhempi teksti vain korostaa samaa näkökantaa, vain selkeämmin ilmaistuna. Näennäinen ristiriita versioiden väliltä katoaa”, Hämäläinen selittää.