Lehti

(HARJUTORI) Poliittiset päättäjät aikovat ryhtyä riuskoihin toimiin suuria kaupunkeja vaivaavien huumeongelmien kitkemiseksi. Sosiaaliturvattomuusministeri Sanni Grahn-Laasosen ja sisä- ja rasismiministeri Mari Rantasen vetämä työryhmä on hahmotellut lukuisia tehokkaita aloitteita, joiden toimeenpano alkaa vielä tämän vuoden aikana.

Työn ytimessä ovat edelleen Suomen huumausainepolitiikan pitkän linjan kulmakivet käsien heiluttelu, moralisointi sekä talven odottaminen, mutta niitä vahvistetaan hallintorajat ylittävillä uusilla toimenpiteillä. Ongelma otetaan nyt tosissaan, työryhmä lupaa.

”Olemme työn aikana kuulleet runsaasti alan asiantuntijoita, tutustuneet tuoreisiin tutkimuksiin ja kansainvälisiin esimerkkeihin. Niiden pohjalta on ilmiselvää, että tärkeintä on lähettää entistä voimakkaampi signaali siitä, että huumeidenkäyttö ei ole hyväksyttävää. Tämä tullaan sanomaan jopa kahta sormea heristäen ja hyvin vakavalla äänensävyllä”, kertoo työryhmän sihteeri Miikka Kera.

Ministerien näkemys huumeongelman kärjistymisen syistä on selkeä. Aikaisemmat signaalit, joiden mukaan huumeidenkäyttö ei ole hyväksyttävää, ovat jääneet liian heikoiksi, minkä vuoksi ihmiset ovat alkaneet käyttää enemmän huumeita. Sen sijaan uusi voimakkaampi signaali saa heidät huomaamaan, että huumeidenkäyttö ei olekaan hyväksyttävää, minkä seurauksena he lopettavat käytön ja ongelma on ratkaistu.

Tarvittaessa signaali toistetaan.

”Ministerit ovat myös panneet surulla merkille nykyiset huumemyönteiset asenteet, joiden levittämiseen myös media osallistuu. Toistuvasti saa lukea juttuja, joissa suorastaan glorifioidaan vaikkapa pistosinfektioiden aiheuttamia märkiviä niveltaipeiden paiseita”, sanoo Kera.

Keran mukaan median pitäisi kantaa vastuunsa, eikä ylläpitää kiiltokuvamaisia mielikuvia ulosteiden tahrimissa julkisissa käymälöissä nukkumisesta tai peukkupsykoosissa riehuvan kumppanin rengasraudalla tekemistä pahoinpitelyistä.

”Montako sellaista juttua meidän pitää vielä lukea, joissa muoti-ilmiön lailla ihastellaan syvien lihastulehdusten seurauksena amputoituja raajoja”, hän kysyy.

(RISTIINA) Kiistanalainen niin kutsuttu väestönvaihtoteoria lisää voimakkaasti kannatustaan suomalaisten keskuudessa, kertoo Lehden teettämä mielipidemittaus.

Kyselyn mukaan selkeä enemmistö kansalaisista olisi valmis vaihtamaan suomalaiset lähes mihin tahansa ja huomattavan edullisesti. Kannatus vaihteli kuitenkin selvästi vaihdettavan väestönosan suhteen. Esimerkiksi yli 80 prosenttia voisi vaihtaa kansanedustaja Teemu Keskisarjan (bs.) laatikolliseen naarmuisia sellakkalevyjä tai hiukan vääntyneeseen raidetankoon. Tiukan paikan tullen nekään eivät olisi välttämättömiä, jos toinen osapuoli hoitaa postikulut.

Suosittuja vaihdettavia olivat myös Se vitun jätkä, naapurin Reino ja kokoomuksen eduskuntaryhmä. Suuremmista väestöryhmistä erityisen kannatettua oli porilaisten vaihtaminen lavalliseen leca-soraa (4-10 mm).

Mittauksen tulokset eivät yllätä asiantuntijoita. Digi- ja väestönvaihtovirasto DVVV:n yli-kamreeri Turkka Mali-Ranta huomauttaa, että ookko tiäksää millo viimeks käyny Poris hä? Men ny menee.

Mielipidemittaus teetettiin aikavälillä 21.45-22.10 Vantaan Pub Vanhassa Markassa yhden Maken kanssa.

(KIVENNAPA) Päällisin puolin kaikki näyttää olevan kuin missä tahansa tavallisessa suomalaisperheessä: vaimo, aviomies, lapset, ylijalostettu kivulloinen koira ja orastava huoltajuusriita. Auvoisen pinnan alla kuitenkin kuohuu.

Vähintään kaksi kertaa päivässä, joskus jopa viisi. Niin pahaksi on äitynyt espoolaismiehen addiktio ajaa autolla Helsingin keskustaan.

Mies ahdistuu äidin mukaan ”valtavasti”, kun ei saa ajaa keskustaan. Kun liikenne keskustaan on poikki mielenosoituksen takia tai pyöräkaistoja aiotaan lisätä, mies reagoi fyysisesti: huutaa, kiljuu ja kiukuttelee.

Nainen ei esiinny jutussa nimellään, koska asia koskee hänen puolisonsa terveystietoja. Hänen henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa.

Aikuisen miehen kyky säädellä tunteitaan on vielä kehittymätön

Addiktio alkoi, kun perhe muutti vuosi sitten Espooseen. Vaimon mukaan Helsingin keskustaan ajamisesta tuli kuin huomaamatta miehelle tapa kontrolloida sosiaalista ahdistusta kotona.

Vaimo on ongelman kanssa neuvoton. Hän kokee, että apua ei saa, vaan perhe pyritään sysäämään Harry Bogomoloffille. Helsingin keskustan liikenteen sulkeminen varoittamatta voi aiheuttaa kiukkua, sillä espoolaisen miehen kyky säädellä tunteitaan ei ole vielä kehittynyt, vaan hän tarvitsee siihen vanhempansa tukea.

Asiantuntijan mukaan hankalaan tilanteeseen ei tulisi tarjota ratkaisuksi Helsingin keskustaan ajamista. Aikuisen tulee tehdä päätökset siitä, mitä tehdään: espoolaiselta mieheltä ei kysytä tai hänelle ehdoteta, vaan sanotaan johdonmukaisesti, että nyt ei ajeta Helsingin keskustaan.

Miehen pettymystä, raivoa ja muuta tunnetta ei pidä pelätä tai yrittää estää, sillä ne kuuluvat kasvuun.

—

Vanhempi, kerro meille kommenttikentässä oma ratkaisusi espoolaisten miesten autoiluun liittyvissä ongelmissa.

Lehti tai oikeastaan kukaan muukaan ei kaipaa näkemyksiäsi, mutta kävijätavoitteet pitää osastolla täyttää ensi viikollakin.

(ANJALANKOSKI) Vieraslajien leviäminen Suomen luontoon on herättänyt runsaasti huolta jopa heidän keskuudessaan, jotka tavallisesti akut nakkaavat ympäristökysymyksille. Varsinkin erilaisten kasvien kuten komealupiinin invaasiota on kuitenkin ollut vaikea torjua niiden runsaan siementuotannon ja sitkeyden vuoksi.

Tilanteen korjaamiseksi väläytetään nyt järeämpää keinoa, joka voisi myös innostaa laajat kansanosat vapaaehtoiseen torjuntatyöhön, eli lupiinien ampumista.

”On tullut valitettavan selväksi, että lupiini ei enää pelkää ihmistä, ja siksi sitä tavataan jopa ihmisten pihojen liepeillä. Haitallisten lupiinien ampuminen kannanhoidollisin perustein voisi nopeasti kohentaa tilannetta sekä lisätä haja-asutusalueiden ihmisten luottamusta hallintoon”, arvioi Erityisen luontosuhteen seuran pääsihteeri Markku Konetuli.

Konetuli muistuttaa, että ihmistä ja ihmisen elinpiiriä pelkäämätön lupiinikanta ei ole kenenkään etu – vähiten lupiinien itsensä. Ampuminen puolestaan on suomalaisille perinteikäs ja luonteva tapa suhtautua ongelmanratkaisuun varsinkin ympäristökysymyksissä.

”On toki aiemmin yritetty lupiinien niittämistä tai viimeisimpänä jopa erilaisia mobiilipelejä ja hävittämispalkkioita, mutta ne kuulostavat, anteeksi vain, hippien touhulta verrattuna metsästyshaulikon kitkemisvoimaan”, hän sanoo.

Lupiinien metsästyskausi voitaisiin Konetulen mukaan sijoittaa kasvin kukinta-aikaan, jolloin metsästäjät saisivat samalla mukavasti lisää ammuttavaa alkukesään. Myös moottorikelkkojen käyttöä metsästyksessä tulisi harkita.