(ÄKÄSLOMPOLO) Useimpien hirvikolareiden taustalta löytyy pitkäaikaista masennusta, väittää Oulun yliopiston ekopsykologian laitoksella tänään tohtoriksi aiheesta väittelevä Lehmus Ruuna. Yhteiskunnan turvaverkkojen puuttuminen, stressi ja kiireinen elämänrytmi ajavat vuosittain kymmeniä hirviä äärimmäiseen ratkaisuun.
”Kun ajattelee vaikka metsästysaikaa ja sen hirvelle tuottamaa stressiä. Ei se ole suuri ihme, jos juuri niihin aikoihin aina ”onnettomuus”tilastot rumenevat” kertaa Ruuna.
Hirvi on kautta aikojen tiedetty itsemurhaan taipuvaiseksi eläimeksi. Kansan suussa kiertävät yhä sananlaskut, kuten ”Hirteen män ku hirvi ikkään” tai ”Ittiänsä ampuus ko hirvi ikänäns”. Varsinaista tutkimustietoa aiheesta ei kuitenkaan ennen ole saatavilla ollut.
Ruuna toivoo, että uudet tutkimustulokset auttavat tulevia hirvisukupolvia tunnistamaan itsessään mahdolliset masennuksen oireet ja hankkimaan apua. Tätä kuitenkin vaikeuttaa se seikka, ettei suurillekaan villieläimille juuri järjestetä henkistä hoitoa. Ruunan mukaan asiaan kaivattaisiinkin parannusta mitä pikimmin.
”Kyllä siitä on lähdettävä, että yksikin liikenteessä kuollut hirvi on liikaa. Ja ihminen. Siis kuollut on liikaa. Ei suinkaan ole hirvi” selventää Ruuna.
Kategoriat