(MYKOBAKTEERI) Spitaalisten pikkujouluissa vallitsi tänäkin vuonna erittäin rento tunnelma. Paikalle saapunut leprakansa oli liikkeellä hulvattomalla juhlamielellä, ja pikkutunneilla tanssilattialla nähtiin jälleen kerran erittäin irtonaisesti liikkuvia jäseniä.
Juhlijoita oli koolla ennätysmäärä. Etenkin latinalaisesta amerikasta ja Kaakkois-Aasiasta oli saapunut ilahduttavan runsaasti irrottelijoita, kertoo pikkujoulujen yhteydessä järjestettävän leprakonferenssin puheenjohtaja, norjalainen Gerhard Hansen.
”Halusimme tänäkin vuonna järjestää mahdollisimman epämuodolliset juhlat. Aina sattuu ja tapahtuu, sillä tänne saapuvat ihmiset ovat todella parantumattomia vekkuleita”, Hansen yskäisee.
Kategoriat
9 vastausta aiheeseen “Spitaalisten pikkujouluissa irtonainen tunnelma”
Huuli lentää!
Pääjuhlan jälkeen irralliset juhlijat siirtyivät epävirallisille jatkoille, jossa tavattiin osittain varsin villiäkin puuhastelua.
”Siellä on ja pysyy”, totesi Olli, poistuttuaan Irmelin seurasta siivouskomerosta. ”Ihanan hapokasta”, kujersi Irmeli.
Älä jää sanattomaksi! Tilaa vitsit ja iskurepliikit kännykkääsi täältä.
”Halpaa!”, laihialainen lukija tokaisee.
Kuinkas on, saatiinko ne jäsenet kerättyä kokoon?
Kello 23:n jälkeen alkaneet seuraleikit herättivät ihmetystä, kun yhdistyksen jäsenet tuli jakaa kolmeen joukkueeseen. Erityisesti hipsishässiäis-rastin epätasa-arvoisuus herätti kuohuntaa varpaiden joukkueessa.
Spitaalisten kuvitettu jäsenluettelo ei ole heikkohermoisten luettavaa.
Hyviä uutisia parantumattomille spitaalisille suoraan Lehden sivupalkista: ”Ihmeetkin ehkä totta. Ennusmerkkejä on nähtävissä yhä enemmän. Mistä tämä johtuu?” Onhan se ihme, että täällä paistaa aurinko ja on pakkasta. Joulukuussa, jumalauta!
Juu, tuli itsekin käytyä tuolla vähän irroittelemassa. Täytyy myöntää, että siellä huuli lensi ihan eri tavalla kuin muissa pikkujouluporukoissa. Ja tanssi… ah, niin irtonaisia lantioita ei löydy mistään. Jouluhenkisissä tanssiaisissa kannat nousivat kattoon ja kulkuset kilisivät (Vahtimestari Sika Puntti joutui noutamaan eräät kannat kattovalaisimen päältä, ovat sitten saatavissa ravintolan narikasta. Kaikki kulkuset sen sijaan ovat jo löytäneet omistajansa. Ravintolan henk.kunnan huom.) Loppuillasta juhlinta oli perinteiseen tapaan aika päätöntä ja siinä neljän aikaan koko porukka oli pakarat poskilla ja jäsenet olivat muutenkin hujan hajan pitkin kaupunkia.
Kuolonuhreiltakaan ei vältytty: rakas ryhmämme jäsen, Kaato Kankkunen kuoli yrittäessään lieventää aamuista oloaan tunkemalla sormensa kurkkuun. Valitettavasti kukaan ei saanut sormia pois, ennen kuin oli liian myöhäistä. Jäsenet surevat menetystä ja ainakin Kaaton maksa on luvannut alkaa järjestämään hautajaisia.