Daniel X. O’Neil(MÖHIS) Hyvätuloiset keskivartalolihavat sedät kiittelevät uutta dokumenttisarjaa tavasta, jolla se käsittelee tasapuolisesti setiä ja setien tärkeänä pitämiä aiheita. Sedät ovat huolestuneet siitä, että heitä ei nykyään kuulla tarpeeksi mediassa heidän omilla ehdoillaan, joten uusi dokumenttisarja on tervetullut korjausliike. Lisäksi sedät paheksuvat sitä, että heidän ulkonäköönsä on kiinnitetty huomiota asiattomalla tavalla.
”Apua, apua! Minua sorretaan!” sanoo setien puhemies Jaakko Malakias.
Viiden palstan vaakakuvassa standaarin kanssa pönöttävä Malakias kertoo olevansa tyytyväinen siihen, että toimittajat esittävät ainoastaan sellaisia kysymyksiä, joista on etukäteen sovittu.
”Olen tyytyväinen siihen, että toimittajat esittävät ainoastaan sellaisia kysymyksiä, joista on etukäteen sovittu”, hän sanoo.
Erityisesti sedät kehuvat dokumenttisarjaa Journalistin ohjeiden kohdan 42 noudattamisesta, joka takaa haastateltavalle oikeuden nauttia kunnollinen lounas ennen haastattelua sekä tavanomaiset ruokajuomat haastattelun jälkeen.
”Eikun anteeksi, tarkoitinkin verottajan ohjetta Markkinointi- ja edustustilaisuuksista arvonlisäverotuksessa”, Malakias sanoo.
”Eikun anteeksi, ei ollut tarkoitus pyytää anteeksi”, hän tarkentaa vielä.
Ohjelma lähetetään jokaiselta tv-kanavalta joka päivä kello 7.15, 8.00, 9.00, 10.30, 12.15, 14.00, 15.30, 16.15, 17.30, 18.00, 19.00, 20.30, 21.15, 22.00 ja 23.15. Uusinnat tiistaisin.
8 vastausta aiheeseen “Hyvätuloiset miehet tyytyväisiä uuden dokumentin tasapuolisuuteen”
Olen kyllä sitä mieltä, että kun järjestetään lehdistötilaisuuksia tai muita mediatapahtumia, joissa haastatellaan ketään, olisi pysyttävä korrektisti vain säästä puhumisessa. On aivan naurettavaa koittaa saada vastauksia kysymyksiin, saati että oikein esitettäisiin kysymyksiä. Onhan se jo itsestäänselvyys ettei johtajat tai tiedottajat kykene vastaamaan mihinkään omaan toimintaansa liittyviin kysymyksiin.
Tilaisuuksissa pitäisi pitäytyä ihan vain toteamaan sää, ja mikäli tilaisuuden pituus on jostain syystä ylimitoitettu, voidaan ehkä harkita eilisen sään lisääminen aiheisiin. On kuitenkin pysyttävä tarkkana ettei vahingossa ruveta spekuloimaan huomisen säätä, sillä tästä voi herätä kysymyksiä, joihin haastateltavat eivät halua vastata. Ja kaikkihan tietävät, että tärkeintä on jaaritella asioista joista jokainen itse haluaa, eikä yrittää selvitellä mitään omin päin, kyllähän tämän pitäisi olla medialle jo ihan selvää.
Juuri tulleen tiedon mukaan YLEn ja MTV3:n hallintoneuvostot ovat pitäneet tänä aamuna kriisikokoukset keskivartalolihavien setien kaltoinkohtelusta mediassa. Hallintoneuvostojen yhteisellä päätöksellä toimittaja, joka soittaa sedälle tehdäkseen haastattelun, saa sanoa ainoastaan: ”Olen vaikuttunut yrityksestänne / poliittisesta kannatuksestanne / imagostanne. Pyytäisin nyt teiltä apua, miten voisin parantaa menestystänne kaikilla omilla ja mediani käytössä olevilla keinoilla. Jos kuitenkin täysin vahingossa satun kysymään jotain, mitä itse haluaisin tietää tai mitä uskon lukijoideni haluavan tietää, teillä on oikeus laskuttaa minulta ajattelemattomuudestani aiheutuvat vahingon-, sairauskulu- ja ansionmenetyskorvaukset, oikeudenkäyntikustannukset ja korvaukset pysyvästä haitasta sekä kivusta ja särystä. Mediani päätoimittaja saa laskuttaa minulta erottamisestaan johtuvat ansionmenetykset ja mediani vaatia minulta maineensa likaamisesta johtuvat kulut. Minä uskon hyvävelikerhoon, joka istuu Merja Ylä-Anttilan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Amen.”
Olen kyllä sitä mieltä, että kun järjestetään lehdistötilaisuuksia tai muita mediatapahtumia, joissa haastatellaan ketään, olisi pysyttävä korrektisti vain säästä puhumisessa. On aivan naurettavaa koittaa saada vastauksia kysymyksiin, saati että oikein esitettäisiin kysymyksiä. Onhan se jo itsestäänselvyys ettei johtajat tai tiedottajat kykene vastaamaan mihinkään omaan toimintaansa liittyviin kysymyksiin.
Tilaisuuksissa pitäisi pitäytyä ihan vain toteamaan sää, ja mikäli tilaisuuden pituus on jostain syystä ylimitoitettu, voidaan ehkä harkita eilisen sään lisääminen aiheisiin. On kuitenkin pysyttävä tarkkana ettei vahingossa ruveta spekuloimaan huomisen säätä, sillä tästä voi herätä kysymyksiä, joihin haastateltavat eivät halua vastata. Ja kaikkihan tietävät, että tärkeintä on jaaritella asioista joista jokainen itse haluaa, eikä yrittää selvitellä mitään omin päin, kyllähän tämän pitäisi olla medialle jo ihan selvää.
Juuri tulleen tiedon mukaan YLEn ja MTV3:n hallintoneuvostot ovat pitäneet tänä aamuna kriisikokoukset keskivartalolihavien setien kaltoinkohtelusta mediassa. Hallintoneuvostojen yhteisellä päätöksellä toimittaja, joka soittaa sedälle tehdäkseen haastattelun, saa sanoa ainoastaan: ”Olen vaikuttunut yrityksestänne / poliittisesta kannatuksestanne / imagostanne. Pyytäisin nyt teiltä apua, miten voisin parantaa menestystänne kaikilla omilla ja mediani käytössä olevilla keinoilla. Jos kuitenkin täysin vahingossa satun kysymään jotain, mitä itse haluaisin tietää tai mitä uskon lukijoideni haluavan tietää, teillä on oikeus laskuttaa minulta ajattelemattomuudestani aiheutuvat vahingon-, sairauskulu- ja ansionmenetyskorvaukset, oikeudenkäyntikustannukset ja korvaukset pysyvästä haitasta sekä kivusta ja särystä. Mediani päätoimittaja saa laskuttaa minulta erottamisestaan johtuvat ansionmenetykset ja mediani vaatia minulta maineensa likaamisesta johtuvat kulut. Minä uskon hyvävelikerhoon, joka istuu Merja Ylä-Anttilan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Amen.”
Oleellista on myös valita oikea näkökulma. Jos on jokin ikävä lakko, niin pitää aina muistaa haastatella tavallisia ihmisiä jotka jollakin tavalla kärsivät lakosta. Esim. bussilakon aikana mikrofoni työnnetään bussia odottelevan naisen suuhun, ja kysytään johdatellen ja empaattisesti: ”Miltä tuntuu odottaa kun busseja kulkee näin harvoin?” Ja lakon järjestäneeltä kysytään: ”Kauanko lakko vielä jatkuu?”
Näitä keinojahan taitava toimittaja on osannut käyttää jo 1930-luvulta lähtien.
Oleellista on myös valita oikea näkökulma. Jos on jokin ikävä lakko, niin pitää aina muistaa haastatella tavallisia ihmisiä jotka jollakin tavalla kärsivät lakosta. Esim. bussilakon aikana mikrofoni työnnetään bussia odottelevan naisen suuhun, ja kysytään johdatellen ja empaattisesti: ”Miltä tuntuu odottaa kun busseja kulkee näin harvoin?” Ja lakon järjestäneeltä kysytään: ”Kauanko lakko vielä jatkuu?”
Näitä keinojahan taitava toimittaja on osannut käyttää jo 1930-luvulta lähtien.
Hä, onko jossain käsitelty muita kuin pienten marginaali/erikois/ongelmaryhmien maailmankatsomuksia, sukupuolista suuntautumista tai uusperhejuttuja? Onko Palestiinalaisten hätä ja oikeudet jääneet jonain iltana kokonaan käsittelemättä? Eikö kasvatustieteilijöiden visiot enää saakaan rahoitusta, vai onko joku kehdannut kysyä julkisuudessa että mites ne peruskoulun tasokurssit? Ja kommarit on ihan kanveesissa kun entinen soihdunkantaja Wahlroos on noin vaan lahjoittanut pojalleen kartanon ja meinaa lähteä Ruotsiin veroja pakoon. Kyllä joku roti pitää olla.
Hä, onko jossain käsitelty muita kuin pienten marginaali/erikois/ongelmaryhmien maailmankatsomuksia, sukupuolista suuntautumista tai uusperhejuttuja? Onko Palestiinalaisten hätä ja oikeudet jääneet jonain iltana kokonaan käsittelemättä? Eikö kasvatustieteilijöiden visiot enää saakaan rahoitusta, vai onko joku kehdannut kysyä julkisuudessa että mites ne peruskoulun tasokurssit? Ja kommarit on ihan kanveesissa kun entinen soihdunkantaja Wahlroos on noin vaan lahjoittanut pojalleen kartanon ja meinaa lähteä Ruotsiin veroja pakoon. Kyllä joku roti pitää olla.