(ANNAPERHO) Jokainen varttuva valtio joutuu jossain vaiheessa samaan, uuteen ja outoon tilanteeseen: suihkussa muiden valtioiden kanssa tuntuu siltä, että on jotenkin erilainen kuin muut. Kummastuttaa, ehkä nolottaakin. Omat rajat tuntuvat erilaisilta kuin ennen, ja lähialueilla on hämmentävää kutinaa. Jopa ennen niin vierailta vaikuttaneet kansainväliset sopimuksetkin alkavat jännittävällä tavalla kutkuttaa.
Valtion voi olla kuitenkin vaikea saada neuvoja ja opastusta uudessa elämänvaiheessa toimimiseen, vaikka tarve olisi suuri. Tämän on huomannut myös Ruotsin puolustusministeri Sten Tolgfors (moderator). Häneltä kaikuukin lohdutuksen sana epävarmuudessa painiville valtioille.
”Nato-jäsenyys on ihan luonnollinen asia”, Tolgfors kirjoittaa Svenska Dagbladetin Bees & Honey -palstalle.
Tolgforsin mielestä Nato-jäsenyyttä on vuosikymmenet turhaan hyssytelty ja tästä valtion terveen kehityksen kannalta normaalista asiasta vaiettu, vaikka seuraukset saattavat olla vakavia: valtion minäkuva voi säröillä, uskottava itsenäinen puolustuskyky haurastua ja liittoutumisesta tulla mörkö, joka voi haitata tärkeiden kansainvälisten diplomaattisuhteiden solmimista. Yksinjääminen voi altistaa maan eristäytymispolitiikkaan ja euroskeptisyyteen.
Tolgforsin mielestä Natoon liitetään myös lähes naurettavia pelkoja. ”Käsiin ei ala kasvaa karvaa ja sokeutuminenkin on pelkkä myytti”, hän lohduttaa.
Puolustusministerin mukaan itsestään epävarma valtio voi Nato-jäsenyyden ajan lähestyessä ensin kokeilla rauhankumppanuutta ja osallistumista nopean toiminnan joukkoihin. Näin tasoitetaan tietä varsinaiselle jäsenyydelle, joka oikein toteutuessaan on kaunis hetki valtion elämässä.
”Yääh, tyttöbakteereja, siitäs sait hihihi!” huudahtaa Tolgfors lopuksi, läiskäyttää toimittajaa olalle ja juoksee pakoon.
Kategoriat
4 vastausta aiheeseen “Tolgfors: Nato-jäsenyys on luonnollinen asia”
No aseisiin koskemisestahan kasvaa silmiin karvoja, tyttöpakteerit syö tumputuskäden ja poikakaverikin sanoo ”fy fan”, perusteli tämä nimisteri hakemustaan aseettomaan palvelukseen.
Mistäköhän syystä tissien mainitseminen tuntuu tässä yhteydessä niin kovin viattomalta?
Niin, no, kyllähän jokainen kansa on kattellut joskus natoa ”sillee.” Sen sijaan serkkujen katselemisesta on joskus äiti napsauttanut luunapilla.
Joskushan valtiolle tulee yöllisiä Nato-syöksyjä. Ei niissä ole mitään häpeämistä, se kuuluu myös valtion kehitykseen kohti aikuisuutta. Omin käsin Natoon pyrkimistä myös suositellaan, kunhan se ei vie kaikkea huomiota ulko- ja turvallisuuspoliittisista asioista.