Sekä republikaanien että demokraattien vaalityö on jatkunut viimeiseen saakka. Istuva presidentti George W. Bush kiersi osavaltioita muun muassa veitsenheitto- ja kärrynpyöräesityksensä kanssa. Bill Clinton puolestaan kampanjoi erityisesti niissä osavaltioissa, joissa demokraattiehdokkailla oli ongelmia. Minnesotassa Clinton esitti kuuluisat helikopteri- ja norsuimitaationsa. Varsinaisen vaalipäivän aamuna hän oli jo New Yorkissa, missä hän yhdessä vaimonsa Hillary Clintonin kanssa pilkkasi työmatkalaisia.
Tiukkaa
vääntöä
Ennusteiden mukaan demokraatit ovat saamassa enemmistön kongressin edustajainhuoneeseen. Senaatin tilanne on kuitenkin yhä avoin ja ratkeaa vasta Montanan ja Virginian osavaltioiden äänten laskemisen jälkeen. Molemmissa osavaltioissa tasainen tilanne on johtanut varsin likaiseen vaalikamppailuun.
Virginiassa republikaanit esittivät televisiossa mainosta, jossa demokraattien ehdokas James Webb tanssii yhdessä Osama bin Ladenin kanssa George Washingtonin haudalla laulaen ”Horst Wessel -liediä” ”This Land is My Landin” sävelellä Lee Harvey Oswaldin tehdesä taustalla vimmaisia natsitervehdyksiä. Montanassa demokraatti Jim Tester kusi republikaani Conrad Burnsin etupihalle.
Muiltakin osin vaalit ovat sujuneet ilman tavallisuudesta poikkeavia välikohtauksia.
11 vastausta aiheeseen “Yhdysvaltain kongressivaaleissa ei korruptioepäilyjä”
Nyt jackass-in-chief on antanut kenkää
Rummylle, koska Laura uhkasi olla antamatta pesää ellei se sotahullu häivy!1!1
Read my tits: aivan loistavaa uutisointia, hymy nousi pyllystä jo naamallekin ja jäi viipyilemään sinne usvaisen auringonnousun värittäessä pohjoisen erämaan jylhän lumista panoraamaa!
YK:n yleiskokous on juuri päättänyt suurella ääntenenemmistöllä ottaa USA:n YK:n haltuun. Aloitteentekijänä olivat kaikki maailman vaihtoehtojärjestöt joita yhdistää se, että kaikilla on hyviä ideoita miten USA:n pitäisi kohdistaa taloudelliset ja sotilaalliset voimavaransa sekä kantaa vastuu kaikista maailman epäkohdista. Varmuuden vuoksi vastuu ulotettiin myös USA:n itsenäistymistä edeltävään aikaan, koska epäiltiin että kun Microsoft on USAlainen yritys niin voi olla että alta aikayksikön Windows-käyttöjärjestelmästä aktivoidaan bugi jolla tietokoneiden kellot alkavat käydä aikaa esimerkiksi Gregoriaanisen ajanlaskun alusta lukien.
Kehitysmaat saatiin näppärästi päätöksen taakse kun jokaisen presidentille luvattiin oma taistelukonelaivue tarpeellisine maakalustoineen ja luvattiin että entiset velat muuttuvat saataviksi ja saatavat teollisuusmaista kymmenkertaistetaan. Ydinaseiden jaosta ei vielä ole päästy yksimielisyyteen, kun ohjussiiloja ei riitä kaikille.
Myös USAn vaalien äänestysoikeus- ja ääntenlaskuongelmaan kehitettiin hyvä ratkaisu; vastedes jokainen vaihtoehtojärjestö saa uudistettuun kongressiin yhden edustajan. Valintamekanismi jäi vielä avoimeksi, mutta päätettiin että jokaisella on oikeus olla halutessaan 5 saman sektorin vaihtoehtojärjestön jäsen ja kokonaisjäsenyyksien määrää ei rajoiteta. Tämä uusi kansalaisjärjestödemokratia lyö laudalta kaikki aikaisemmat yhteiskuntajärjestelmäkokeilut. Tämän jälkeen ulkomaisten kansalaisjärjestöjen ei tarvitse enää antaa julkilausumia eikä muutenkaan kantaa huolta siitä että ymmärtävätkö amerikkalaiset valita oikeat henkilöt presidentiksi, kongressiin ja senaattiin.
Vanha viidakkotarina tietää kertoa, että kun Bill Clintonin vaalivoitto oli varmistunut, Hillary-vaimo ajeli karvansa, asteli lehdistötilaisuuteen ilman pikkuhousuja, veti hameen korviin ja lausui: ”Read my lips – there is no Bush anymore!”
Intro on liian pitkä ja jatkossakin on joko tyhjäkäyntiä tai jankkaamista. Väliotsikko on tyylikäs, mutta suotta jaettu kahdelle riville.
Alun kitarakuvio oli hengetön ja lopun oktaavikorotukset aiheuttivat vain myötähäpeää. Soitto oli kuivakkaa – liekö käytetty studiomuusikoita?
Musta näiden vanhempi tuotanto on paljon parempaa. ”Paavi elää” rokkaa edelleen!
Ei toiminu kokonaisuutena, alkua kohti huononi, mutta menköön.
Teksti on kipeän ajankohtainen ja koskettelee kiinnostavia aiheita, mutta jää kuitenkin käsittelyssään kaipaamaan sellaisia näkökohtia, jotka lisäämällä tekstiä voisi jäntevöittää. Väliosion fagottisoolo jää laimeahkoksi, eivätkä codassa mukaan tulevat vaskipuhaltimet enää paljoa pelasta. Lee Harve Oswald tahtipuikossa tuo kyllä piristävää lisää teemojen kehittelyyn, mutta lopulta kokonaisuus maistuu demokraatin pihanurmessa höyryävälle aamuvirtsalle.
Mikä minä olen sanomaan mistään Lehden artikkelista mitään – semminkin, kun en edes omista itse tuntoa, mutta jos jotain on pakko sanoa niin jutun viittaukset vanhemman tuotannon demokraattisiin kongon mandrilleihin toimivat vallan mainiosti ja innovatiivinen konsonanttien käyttö saa paatuneimmankin industrialmetallinystävänsydämenpaikan lämpiämään. Tavallisuudesta poikkeava loppu kappale hämmentää – liekkö käytetty syntetisaattoria? Ps. soittakaa Paranoid tits.
Heittelikö se Bush kenties nisupuukkoja? Jos ei, niin hänelle varmaan pitäisi myöntää muutama kappale ja mieluiten viedä henkilökohtaisesti. Tuollainen arvotavara tietenkin pitää kuljettaa käsimatkatavarana.