”Mikäli halutaan luoda kestävä ja terve suhde lapseen, tulee suhteen alusta saakka perustua rehelliselle kanssakäymiselle. Lapset yllättävän helposti aistivat vanhempien teeskentelyn ja siinä sitten ollaan. Tuskaisia ja traumaattisia tulee lapsista just,” Anka kuvailee vastajulkaistun teoksensa ”Grabbar och Flickor som Människor” punaista lankaa.
Anka on työskennellyt lapsipsykiatrina vuosia. Myös kaikki hänen kuudesta lapsestaan käyvät kolmasti viikossa ammattiauttajan pakeilla. Kokemusta alalta siis riittää. Aiemmin hän on julkaissut kirjoja muun muassa karjatalouden ja inkvisition kuulustelumetodien alalta.
”Asiat niinkuin ne ovat”
”Monet vanhemmat menevät lukkoon, kun lapsi kysyy vaikkapa välivallasta. Minä olen aina kehottanut kaikkia kertomaan totuuden: tässä maailmassa vahvat pärjäävät ja heillä on oikeus kaikkeen. Turpaan, jos joku vittuilee. Muksut järkyttyvät hetkeksi, mutta kasvavat loppujen lopuksi eheämmiksi”, toteaa Anka.
Erityisen tärkeänä Anka pitää sitä, etteivät vanhemmat piilottele omia tai lastensa puutteita. Tällaisen teeskentelyn jäljet voivat olla arvaamattomat.
”Itse kerron useita kertoja päivässä lapsilleni, millaisia lihavia äpäröitä he ovat. En myöskään koskaan peittele kotona alkoholi- ja mielenterveysongelmiani. Vihaan lapsiani ja olen varma, että he huomaisivat, mikäli yrittäisin peitellä sitä”, vakuuttaa Anka. Hän muistuttaa myös, ettei rehellisyys saa olla mitään terapiaa, vaan sen tulee olla osa jokapäiväistä erkielämää.
”Minä lähden nyt baarikierrokselle, mutantit! En tiedä vielä milloin tulen takaisin, vai tulenko ollenkaan. En ainakaan tule ennenkuin kirjoituspalkkio on juotu”, huikkaa Anka kotiin jääville lapsille ulos lähtiessään. ”Muistakaa, että elämä on täynnä epäonnistumisia ja ahdistusta. Huomaatte, kunhan täytätte kymmenen!”