Yli kolmensadan osanottajan maraton aloitettiin rankkasateessa, kuten oli odotettukin. Sen sijaan kukaan ei odottanut, että juoksijoiden ohittaessa Lapinlahden mielisairaalaa tapahtuisi vankilasiivessä laaja joukkopako. Liki kolmasosa juoksijoista menetettiin, ennenkuin poliisi sai tilanteen hallintaan. ”Kyllähän siinä sotkua riitti. Kerää nyt hulluja talteen, kun liukastelet samalla suolenpätkiin,” kuvasi kaoottista tilannetta poliisin erikoisyksikön johtaja Ilias Kontti.
Usko riitti loppuun saakka
Maratonia ei kuitenkaan keskeytetty tässä vaiheessa, sillä terävin kärki oli ehtinyt ohittaa Lapinlahden alueen ennen onnetonta tapausta. Kisa pysyikin jännittävänä kärkipaikan pitäjän vaihtuessa milloin salaman iskun, milloin koiralauman hyökkäyksen seurauksena. Kun raamatullinen tulva pyyhkäisi suurimman osan yhä jatkaneista juoksijoista kadotukseen, alkoi järjestäjien usko hiljalleen rakoilla. Äänestyksen jälkeen päätettiin kuitenkin ”kattoa, mitä tästä vielä tulee.”
Varsinainen katastrofi koettiinkin vasta hieman kisan puolen välin jälkeen, kun kaikki juoksijat syttyivät ensin selittämättömästä syystä tuleen, minkä jälkeen odottamaton tulivuorenpurkaus katkäisi reitin. Juoksijoiden empiessä useampia meteoreja putosi Helsingin kaupunkialueelle aiheuttaen suuria aineellisia vahinkoja ja useiden juoksijoiden menetyksen. Pian tämän jälkeen jäljellä olleet kuusi juoksijaa saivat pahanlaatuisen maksatulehduksen, jonka seurauksena kisa täytyi lopettaa.
Maratonia tullaan tuskin järjestämään uudelleen tänä vuonna, sillä myös itse huono-onnisten konferenssi päättyi väkivaltaisesti vain hieman ennen kuin huomattiin, että viereisessä konferenssipaikaksi valitun helsingin messukeskuksen toisessa hallissa vietettiin äkkipikaisten kehonrakentajien konferenssia.