Euroopan hakumies: Pitkän päivän matka ihaniin naisiin rannalla

0
11

Gastown Railyards Evan Leeson

Lehden uusi juttusarja kuljettaa lukijaansa kiskoja pitkin Vantaankoskelta Mäntsälään Euroopan hakumiehen matkassa selvittääkseen että miksi pitäisi.

(REKOLA, RECKHALS) “Vi anländer om en stund till salu“, kaikuu kuulutus puolityhjässä junavaunussa. Euroopan hakumies katsahtaa ympärilleen ja löytää itsensä pohtimasta ympyrän neliöimistä. Turhaa vaivaa, olisi pitänyt sanoa niille tuhansille antiikin filosofeille ja tiedemiehille, ei ympyrä neliöidy ennen kuin juttusarja I maailmansodasta päättyy, ja se ei pääty koskaan.

Antiikin filosofit tuovat hakumiehen mieleen aasinsillat. Sillat kulkevat yleensä erilaisten väylien yli. Väylä on tie tilanteeseen sopivaan ranskalaiseen runoon, jonka tekijän ja suomennoksen hakumies keksi toissapäivänä omasta päästään, mutta ainakin nimessä on dé, koska ei nimi muuten rullaisi hakumiehen kieleltä kuin ruskea kastike:

“Tonttu ovehen kolkuttaa / tokko sisähän tulla saa”, hakumies lausuu junanvaunulle, vaikka tokko onkin kala eikä mikään kansantarinoiden vakiohahmo. Tokko. Okko Kamu on kapellimestari. Kamut on sarjakuva. Sarjakuva on taidemuoto. Asioita.

Asioita

“Ootsä vittu ihan kunnossa”, kysyy Rami, hakumiehen kanssamatkustaja kotvasen näillä elämän ja kuoleman metallisilla osoittimilla.

Niin, kunnossa. Olemmeko me koskaan kunnossa, onko mikään. Vaunun penkissä on tummareunainen reikä, juna on vartin myöhässä osoitinlaitteen vian takia, Franz Ferdinand on kuollut ja soittikin paskoja ralleja.

“Tonttu ovehen kolkuttaa / tokko sisähän tulla saa”, hakumies toistaa, koska toistossa on voimaa ja se luo tunteen väkevästä tematiikasta.

Hei me toistetaan

Tällä samalla paikalla merimiehet neuvottelivat pimeästä pullosta vuonna 1916. Me, Euroopan hakumies, emme voi olla ajattelematta, millaista kaupankäynti oli ennen kuin naapurin Ryynänen pystyi hakemaan Virosta pakettiautolastillisen kirkasta ilman että promillet laskivat kertaakaan alle yhden.

“Je ne Magritte rien”, me sanomme, ja mietimme jokohan taitto pakottaisi seuraavalle aukeamalle ja olisikohan jo aika päivittää blogia.

Tonttu ovehen kolkuttaa, tokko sisähän tulla saa.

“Ootsä vittu ihan kunnossa”, kysyy Rami, heidän, hakumiesten kanssamatkustaja kotvasen näillä elämän ja kuoleman metallisilla osoittimilla. Jotka näyttävät kohti keskiyötä.

11 lukijakirjettä

  1. ei muuta sanoo:

    Hienoa, että olette porukalla osallistuneet kokeellisen journalismin kurssille, mutta voisitteko säästää lukijat harjoitustöiltänne? Toisekseen, olisiko mahdollista vähentää väkevien käyttöä, vaikka saittekin kaikki kurssilla auringonpistoksen ja vituttaa?

    (1)
  2. Ari Jaari sanoo:

    Hienoa, Lehden toimitus on löytänyt eksistentialismin. Siitä sopiikin ammentaa. Ihan käypäistä edelleen.

    (0)
  3. aapo sanoo:

    Neliömetrini oli taas viime käynnistä pysynyt yhtä harmaana. Siinä ehdin pohtia monitorin loimottaessa kylmää valoaan, miksi joillain kirjoittajilla on niin vahvat maneerit. Lokki lensi parkkipaikan toisella puolella. Ruokatunti.

    (0)
  4. terroristi sanoo:

    Terroristi väittää Supon uhkan lisääntyneen Suomessa.

    (0)
  5. tupakointi tappaa sanoo:

    “Saatanan ryssä!”, kuului tupakan syövyttämä kähisevä ääni mäntsäläisen vuokrakämpän nurkasta. Olin perillä. Samassa kuului metallinen latausliike. Mielessäni käväisi Euroopan demokratian tila ja prinssi Ferdinand, kun samassa haulikon suuliekki välähti ja ymmärsin kuin salaman iskusta Ukrainan kriisin merkityksettömyyden. Aivoni levisivät nikotiinin kellastamalle seinälle.

    (0)
  6. Ville sanoo:

    Tätä on saatava lisää. Miten mulla tuli mieleen mitv

    (0)

Lukijakirjeitä ei vastaanoteta.