Tekijä: August Elokuu

Kategoriat
Kotimaa

Lehti ottaa käyttöön uusia tekoälytyökaluja sisällön kehittämiseksi – Tyhmäyttäjä ja Uutisjatkumoija ahkeroivat jo toimittajien apuna

Tekoälyn tuoma tuottavuusloikka on mahdollistanut Lehti-konsernille muun muassa investoinnit toimituksen uusiin virkistystiloihin.

(VARISTO, KKO.) Pohjoismaiden johtava mediakonserni Lehti on jälleen ottanut edistysharppauksia journalismin keihäänkärjessä, kertoo tutkimus- ja tuotekehitysjohtaja, söpö ja pörröinen Nirppula-undulaatti. Yhtiön kaikissa julkaisuissa on helmikuun aikana käyttöönotettu lukuisia tekoälyyn pohjautuvia työkaluja, jotka auttavat toimittajia tekemään jutuistaan yhä laadukkaampia kovassakin humalatilassa.

”Erityisen tarpeelliseksi on koettu Tyhmäyttäjäksi ristitty apuri, joka muuttaa jutun sellaiseksi, että debiileinkin puolilukutaidoton kestotilaaja tajuaa, mistä on kyse. Se poistaa jutuista automaattisesti ylipitkät sanat, vierasperäiset kirjaimet ja kaiken yhteiskunnallisen sisällön. Ne korvataan parkkipaikkoja koskevalla aineistolla. Sillä pahinta, mitä lehden lukija voi kokea on, että hän tuntee itsensä tyhmäksi. Siitä ei ole enää vaaraa”, sirkuttaa Nirppula.

Tyhmäyttäjän läheisenä kumppanina puurtaa Visiootti, joka etsii ulkomaisista medioista vähintään useita kuukausia vanhoja hypejuttuja, joiden se arvioi käsittelevän espoolaisia insinöörejä ja osakesijoittajia kiinnostavia aiheita. Nämä tekoälytyökalu muuntaa ylipitkiksi löysiksi kolumneiksi, jotka se lopuksi nimeää esseiksi. Visiootin eräänlainen ”veli” on Uutisjatkumoija, josta kehitysosasto on erityisen ylpeä:

”Kaikkihan me tiedämme tilanteen, kun toimituksessa syntyy kiireen ja paineen tuloksena aivan saatanan typerä juttuidea, joka journalistisessa prosessissa sitten jalostuu ja kirkastuu helvetin ääliömäiseksi jutuksi. Tässä vaiheessa peliin astuu Uutisjatkumoija, joka keksii alkuperäisen jutun pohjalta loputtomasti lisää vähintään yhtä typeriä jatkojuttuideoita. Olipa alkupisteenä stadionkonsertti, tv-visailu tai vaikka valtamerisoutu, tämä työkalu ei jätä pulaan!” kehuu Nirppula.

Mielipiteellistä aineistoa tuottavien toimittajien uusi tukipylväs puolestaan on Seuristori. Se automatisoi kaikki pääkirjoitukset toisensa jälkeen kertomaan erilaisin vivahtein ja sanamuodoin, miten poikkeuksellista ja ennennäkemätöntä journalismia julkaisu on jälleen menneellä viikolla tuottanut ja miten toimitus on taas keksinyt uudestaan esimerkiksi uutisformaatin, toimituskokoukset sekä pyörän. Ja vaikka helposti luulisi, että variaatiot loppuisivat äkkiä, pystyy tekoäly luomaan muunnelmia käytännössä loputtomiin, tai vähintään seuraavaan rahoituskierrokseen saakka.

Toistaiseksi betatestausvaiheessa on Augustaatti, joka lisää vielä nykyistäkin enemmän kirosanoja Lehden juttuihin, jotta ne näyttäisivät edgymmiltä nuoremman lukijakunnan tavoittamiseksi tai ainakin merkkimäärätavoitteiden saavuttamiseksi.

Mutta miten käy itse journalistien näiden uusien välineiden tulvassa? Toimituspäällikkö Hannes Profit huomauttaa, että kaikesta sisällöstä vastaa lopulta ihminen, joko toimituksessa tai naapurissa.

”On journalistin ohjeiden pohjalta itsestäänselvää, että lopputuloksesta vastaa aina ihminen, ja ihminen, olipa hän miten rajussa tuiskeessa tahansa, tarkistaa kaiken sisällön ennen julkaisua tai ainakin sanoo tekevänsä niin jos joku kysyy. Aivan samalla tavoin kuin kaikissa lehdissä joka kerta tarkistetaan mahdollisimman hyvin muiden medioiden juttujen tiedot ennen siteeraamista, kuten ohjeet edellyttävät.”

Ja yhteen pyhään asiaan tekoäly ei ikinä Lehdessä koske, Profit korostaa.

”Lukijakommentteja ei ole meillä kukaan lukenut tähänkään asti, emmekä koe että tekoälynkään tarvitsisi vaivautua.”

Kategoriat
Kotimaa

Paikallisen miehen autotalli täpötäynnä wokea

Liki jokaiselle lienee tuttua kodin nurkkiin kertynyt, arvonsa menettänyt woke, jolle on enää vaikea löytää mielekästä käyttöä. Photo by Gallen-Kallelan Museo

(KALANTI) ”Melkoinen urakka!” puuskahtaa kustavilainen paikallinen mies Markoolio Norppa kädet puuskassa. Norppa on avannut omakotitalonsa autotallin kippioven ja katselee päätään pyöritellen hämärään. Hänellä on ongelma, joka tutkimusten mukaan vaivaa yhä useampaa suomalaista kotitaloutta – kaikki nurkat ovat tupaten täynnä wokea.

”Mistä tämä kaikki oikein kertyy, katso tuotakin, farmarikorin Passatin ruosteinen woke jostain 80-luvun puolivälistä. Säästää on se vain pitänyt”, Norppa osoittaa astuessaan sisään.

Toimittaja auttaa talon isäntää siirtämään kymmenkunta isoa pahvilaatikollista wokea sivuun, jotta tallin peränurkkiin ylipäätään mahtuu kävelemään. Myös seinähyllyköt notkuvat isovanhemmilta perinnöksi jäänyttä käsinmaalattua wokea, kokonaisia sidottuja vuosikertoja wokea ja perheen lapsilta jo ajat sitten pieneksi jäänyttä wokea.

”Olisi kai näitä voinut viedä kierrätykseen jo aikaa sitten, mutta kun on tuo kunnallinen wokepiste siirtynyt kauemmaksi kuntakeskukseen, aiemmin se oli vielä tuossa mukavasti hollilla… palvelut karkaa täältä kyliltä joo… niin tiedä tästä. Osalle voisi olla käyttöä mökillä, mutta siellä puuvajakin on jo wokea pullollaan”, Norppa jatkaa.

Viallinen woke voi olla paloriski

Huittislainen mies ei ole tosiaan pulmineen yksin. Elintason kohoaminen ja myös kulutusta painottava ja jopa ihannoiva kulttuurimme ovat tuoneet tullessaan aineellista yltäkylläisyyttä, mutta sen mukana loputtoman woken tulvan liki jokaiseen kotiin. Yhä useampi yrittää noudattaa esimerkiksi Marie Kondon ohjeita luopua sellaisesta wokesta, joka ei enää tuota iloa, mutta uusia tuntuu putkahtavan kaksin kappalein jokaisen hävitetyn tilalle.

Tilannetta on vielä pahentanut viime vuosien villitys, eli huippuhalvan woken tilaaminen kiinalaisista verkkokaupoista. Woken niin sanottu ”temuttaminen” ja pikawoken räjähdysmäinen kasvu ovat myös vakavia ongelmia ekologisesta näkökulmasta. Lopulta verkkosivujen videossa houkuttelevalta näyttänyt woke päätyy käyttöä vaille, Norpan autotallin kaltaisiin paikkoihin.

”Joo, ja monet näistä sähkökäyttöisistä wokeista ei ole kai olleet toimintakunnossa enää vuosiin. Ja tuo enovainaan raskas bensawoke on jo täysi turhake”, myöntää Norppa. Paitsi tilasyöppö, osa vanhasta tai halvalla tuotetusta wokesta voi olla onnettomuusriski.

Itsestään palamaan syttyneet woket ovat ehtineet aiheuttaa vahinkoja Suomessakin, mikä on herättänyt niin vakuutusyhtiöiden kuin paloturvallisuusalan asiantuntijat peräänkuuluttamaan valmistajien ja myös kuluttajien vastuuta.

”Moni säilyttää tai kierrättää woken edelleen väärin. Ja missään nimessä wokea ei pidä kipata luontoon laittomille kaatopaikoille! Onneksi useilla paikkakunnilla kiertää säännöllisesti wokelavoja, joille asukkaat voivat viedä käytöstä poistetut ja vialliset wokensa turvallisesti hävitettäväksi”, kertoo kiertotalousasiantuntija Jarkko Tissilä-Lakanoja.

Kategoriat
Politiikka

Maahanmuuttajat pisteytetään jatkossa seitsenottelun mallin mukaan

(HARTOLA) Hallitus on Lehden kuvitellusti saamien tietojen mukaan pääsemässä sopuun työperäisen maahanmuuton uusista toimintamalleista. Jatkossa Suomikin ottaisi käyttöön kiistellyn pisteytyksen arvioitaessa maahan tulevien henkilöiden sopivuutta työmarkkinoille sekä laajemmin yhteiskuntaan.

Työ- ja elinkeinoministeriön selvitysryhmän ehdotuksen mukaan pisteytysmalli perustuisi yleisurheilun seitsenottelun taulukkoon. Ryhmän poliittinen pääsihteeri Marko Valkonen-Roska kertoo, että ratkaisulla on useita myönteisiä seurauksia:

”Ensinnäkin seitsenottelun pistetaulukko on kansainvälisesti kattavasti hyväksytty, ja se on käytössä oikeastaan kaikkialla, verrokkimaat mukaan lukien. Toisekseen pisteytys on ollut likimain nykymuodossaan olemassa 1980-luvun alkupuolelta lähtien, joten meillä on käytettävissä runsaasti aikasarjoja ja vertailudataa.”

Selvitysryhmä aikoo esittää, että jatkossa niin maa- kuin vesirajoille sekä lentokentille luotaisiin valmius testata maahantulijat kaikissa seitsenottelun lajeissa, kuitenkin keihäänheittoa lievästi painottaen. Maahantulon kynnys voitaisiin asettaa tarveharkintaisesti toimialan ja kysynnän mukaan.

”Tärkeintä on aina toimia hallitusohjelman hengen mukaisesti, eli suurin mahdollinen inhimillinen kiusa pienimmän mahdollisen kansantaloudellisen hyödyn saavuttamiseksi”, Valkonen-Roska sanoo.

Selvitysryhmän esitys ei ole täysin yksimielinen, sillä perussuomalaiset olisivat halunneet soveltaa pisteytyksessä kymmenottelun taulukkoa. Seiväshyppypaikkojen rakennuskustannukset arvioitiin kuitenkin liian suuriksi ja lajin läpivienti rajanylityspaikoilla aikaavieväksi.

Kategoriat
Kotimaa

Mieheni ahdistuu, jos ei pääse ajamaan Helsingin keskustaan, espoolaisnainen sanoo

cars passing through north and south
Kun espoolainen mies kiukuttelee, voi olla houkuttelevaa tarjota hänelle lepytykseksi Helsingin keskustaan ajamista. Tämä kuitenkin vain siirtää ja kärjistää ongelmia. Photo by Aleksandr Popov on Unsplash

(KIVENNAPA) Päällisin puolin kaikki näyttää olevan kuin missä tahansa tavallisessa suomalaisperheessä: vaimo, aviomies, lapset, ylijalostettu kivulloinen koira ja orastava huoltajuusriita. Auvoisen pinnan alla kuitenkin kuohuu.

Vähintään kaksi kertaa päivässä, joskus jopa viisi. Niin pahaksi on äitynyt espoolaismiehen addiktio ajaa autolla Helsingin keskustaan.

Mies ahdistuu äidin mukaan ”valtavasti”, kun ei saa ajaa keskustaan. Kun liikenne keskustaan on poikki mielenosoituksen takia tai pyöräkaistoja aiotaan lisätä, mies reagoi fyysisesti: huutaa, kiljuu ja kiukuttelee.

Nainen ei esiinny jutussa nimellään, koska asia koskee hänen puolisonsa terveystietoja. Hänen henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa.

Aikuisen miehen kyky säädellä tunteitaan on vielä kehittymätön

Addiktio alkoi, kun perhe muutti vuosi sitten Espooseen. Vaimon mukaan Helsingin keskustaan ajamisesta tuli kuin huomaamatta miehelle tapa kontrolloida sosiaalista ahdistusta kotona.

Vaimo on ongelman kanssa neuvoton. Hän kokee, että apua ei saa, vaan perhe pyritään sysäämään Harry Bogomoloffille. Helsingin keskustan liikenteen sulkeminen varoittamatta voi aiheuttaa kiukkua, sillä espoolaisen miehen kyky säädellä tunteitaan ei ole vielä kehittynyt, vaan hän tarvitsee siihen vanhempansa tukea.

Asiantuntijan mukaan hankalaan tilanteeseen ei tulisi tarjota ratkaisuksi Helsingin keskustaan ajamista. Aikuisen tulee tehdä päätökset siitä, mitä tehdään: espoolaiselta mieheltä ei kysytä tai hänelle ehdoteta, vaan sanotaan johdonmukaisesti, että nyt ei ajeta Helsingin keskustaan.

Miehen pettymystä, raivoa ja muuta tunnetta ei pidä pelätä tai yrittää estää, sillä ne kuuluvat kasvuun.

—

Vanhempi, kerro meille kommenttikentässä oma ratkaisusi espoolaisten miesten autoiluun liittyvissä ongelmissa.

Lehti tai oikeastaan kukaan muukaan ei kaipaa näkemyksiäsi, mutta kävijätavoitteet pitää osastolla täyttää ensi viikollakin.

Kategoriat
Kotimaa Seksivau

Klassisten liberaalien kesäjuhlilla ei ämmiä, köyhiä

man in gray crew neck long sleeve shirt standing beside woman in black crew neck shirt
Klassisten liberaalien yhdistyksen julkaisema havainnekuva osoittaa miesten ylivoimaisen rationaalisuuden väittelytilanteissa. Photo by Afif Kusuma on Unsplash

(LAITILA) Suomen klassisten liberaalien kesäjuhlat järjestettiin perinteiden mukaisesti tänäkin vuonna Espoossa. Paikalle oli saapunut tuttuun tapaan runsaasti internetissä asuvia hattupäisiä diplomi-insinöörejä, jotka viettivät kesäpäivää nauttien toistensa seurasta ja oikeassa olemisesta.

Juhlien ohjelmassa oli useita klassisen liberalismin aatetta käsitteleviä työpajoja ja keskustelutilaisuuksia, joista suosituimmiksi nousivat ”pro business on uusi pro market”, ”pienituloisen kääntäminen kylkiasentoon – muista vaihtoehtoiskustannukset” sekä ”ämmät – syntyjään epärationaalisia”.

”On, sanoisinko hieman leikitellen, vapauttavaa juhlia suvea ilman mitään häiriötekijöitä, kuten köyhiä”, summaa juhlatoimikunnan jäsen Antti Minä-Minä (dipl. ins.). Kuitenkin moni juhlija joutui jälleen kesken ohjelman hakeutumaan ensiaputeltalle taputettuaan itseään olalle niin rajusti, että seurauksena oli kyljen tai olkalihaksen revähdys.

Vuosittainen tunnustuspalkinto klassisen liberalismin edistämisestä yritystukien avulla jaettiin Espoon kokoomukselle, kuten aina.

Kategoriat
Kotimaa Tiede

Suomalaisten yleistyvä puupäisyys on jo merkittävä hiilinielu

brown wood log lot
Mikkeliläiset Aaro (oik.) ja Kalevi eivät ole aivan varmoja, ovatko he kuvassa (vas.). Photo by Alexandre Jaquetoni on Unsplash

(SOMERO) Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC on ottanut kiittäen vastaan uusimmat arviot suomalaisten kasvavasta puupäisyydestä. Kehitys johtaa jo lyhyellä aikavälillä kotimaisten hiilinielujen merkittävään vahvistumiseen, uskovat asiantuntijat.

”Rohkaiseva indikaattori puupäisyyden vahvistumisesta on ollut esimerkiksi kevään kunta- ja aluevaalit. Yhä useampi äänestäjä sekoitti kaksoisvaalien äänestysnumerot jopa tienvarsiviittoihin, jonka seurauksena äänivyöryn saivat muun muassa sellaiset ehdokkaat kuten ’Helsinki 155’, ’Kuortane 13’ tai ’Kielletty ajosuunta’. Näin vauhdikasta muutosta edes optimistisimmat tutkijat eivät ennakoineet”, iloitsee kotimaisen ilmasto- ja verhouspaneelin tiedottaja Väinö Härhäinen.

Kansalaisten ohella poliittiset päätöksentekijät ovat niin sanoaksemme kantaneet kortensa kekoon. Härhäisen mukaan eduskunnan kyselytuntien pitkäaikaisseuranta osoittaa, että takavuosikymmeniin verrattuna nyt jo suuri enemmistö edustajista on täysin latvasta lahoja, mikä on tärkeää myös monipuolisen metsäekosysteemin säilyttämiseksi.

”Kielteisenä piirteenä tosin mainittakoon se, että niin politiikassa kuin varsinkin yrityselämässä kaikenlainen kuuman ilman puhaltaminen on huomattavasti lisääntynyt varsinkin viimeaikaisen tekoälykehityksen myötä. Se nostaa ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta huolestuttavasti. Toisaalta samaan ilmiöön kytkeytyy usein erittäin voimakasta käsien heiluttelua, mikä viilentää ilmastoa ainakin paikallisesti”, hän kertoo.

Tulevaisuuden kannalta positiivista on sekin, että kaikki suomalaisten puolueiden nuorisojärjestöjen päättäjät osallistuvat innokkaasti energiansäästötalkoisiin ja ovat esimerkiksi himmentäneet valot vintiltään käytännössä pysyvästi.

Kategoriat
Urheilu

Kansa jää kaipaamaan Mertarantaa ja legendaarisia sutkauksia – muistatko vielä: ”Nyt alkaa ottelun kolmas erä”?

(KISAPUISTO) Jääkiekon sinivalkoinen ääni Antero Mertaranta päätti pitkän kiekkoselostusuransa viikonloppuna MM-kisoissa, mutta muistot ja traumat elävät vahvoina fanien keskuudessa. Monet hänen kuuluisista sutkauksistaan ja lausahduksistaan ovat jääneet elämään legendaarisen maineen kera, kuten kyselymme Globen-hallin selviämisasemalla todisti.

Suorastaan hokemiksi ovat muodostuneet sellaiset ’Antsan’ klassikot kuten ”Ottelua on kohta pelattu kymmenen minuuttia”, ”Seuraavaksi toinen erä” tai varmasti koulujen pihoillakin lukemattomia kertoja kuultu ”Aloitus keskialueen puolelle”.

Leijonien ensimmäisen MM-huuman 1995 aikana julkaistiin jopa Mertarannan lohkaisuista koottu hittikappale, jossa vilisevät sellaiset unohtumattomat verbaaliakrobatian taidonnäytteet kuten ”Ja peli päättyy 4-1”, ”Päätuomarina on tänä iltana Alex Dell” tai ikisuosikki ”Semifinaalissa vastaan asettuu Kanada”.

”Mertarannan kiistämätöntä nerokkuutta oli myös se, että hänen aikanaan katsojat saivat ikäänkuin kaksi ottelua yhden hinnalla: yhden, joka tapahtui jäällä, ja aivan toisen, joka tapahtui hänen selostuksessaan”, selittää Lehden kiekkostudion asiantuntija Antti Kolus.

Mertarannan huiman suosion takana olikin kieli-iloittelun lisäksi hänen raudanluja ymmärryksensä jääkiekosta ja pelin nyansseista. Manttelinperijän löytäminen ei ole helppoa, koska esimerkiksi selostajakollega Mika Saukkosen ongelmana pidetään sitä, ettei hän tiedä mikä on mantteli.

Kategoriat
Kotimaa Kulttuuri

Lue, miten hauskasti lapset tulkitsevat KAJ’n ja Erikan euroviisuja – ”Cold hands, fingers like razors, break my neck, put out my light!”

man and woman sitting on chairs
Satakuntalaisessa Iso-Hylätyn koulussa oppilaat harjoittelevat messuamaan kolmiäänisesti ”TOGETHER PROCLAIMING WAR – WORLDS ENDING FOREVERMORE”. Photo by Kenny Eliason on Unsplash

(VIEREMÄ) Odotetut euroviisukarnevaalit ovat vihdoin alkamassa, ja suomalaisten tunnelmat ovat korkealla – olemmehan tällä kertaa mukana peräti kahden artistin voimalla, kun vöyriläinen huumoriyhtye KAJ edustaa Ruotsia ja tamperelainen huumorilaulaja Erika Vikman Suomea.

Perinteisesti viisurallatukset ovat olleet erityisesti perheen pienimpien mieleen, mutta miten käy tällä kertaa, kun toinen esiintyjistä laulaa murteellisella ruotsilla ja toisen kappaleen iskulause on niin ikään kieleltään vieras ja seksiin sekä orgasmiin viittavilta merkityksiltään tietysti uppo-outo niin pikkulapsille kuin enemmistölle kulttuuriväestä?

Lehden lifestyletoimittaja Pirjo Labia kierteli alkuviikolla alueen kouluja kyselemässä lapsilta, miten viisuhitit heidän suussaan vääntyvät, kunnes rehtori soitti poliisit. Kas näin hassunkurisesti pikku Lasse Svartahrid, 9, rallatti KAJ’n saunakuplettia:

”En ukjent stemme kalte, fra tårnet hvor ingen bodde, fra bortenfor skogen – hvor intet levde!” heläytti Lasse riemuissaan, ja sekös hymyilytti niin meitä kuin välitunti-ehdonalaisvalvojaakin.

Erika Vikmanin kappale on puhuttanut niin aiheensa kuin show’nsa vuoksi ja saanut monet pohtimaan, ovatko ylenpalttinen seksuaalisuus ja helvetin huono musiikki ylipäätään hyväksi lasten kehitykselle. Sakinhivutuksesta tavoitettu Hannele Quorthon, 7, kuitenkin kertoi että viisu on ollut c-luokan suosikki koko kevään:

”Drunt am oidn Båch, geh’ i am Mondliacht nåch, immer diafa nei in Woid, d’Nacht is finsta und so greislig koid!” kajautti hän kirkkaalla äänellä aikuisten suureksi iloksi.

Hankalien kielten vuoksi viisuversioita on liki yhtä monta kuin tulkitsijaakin, siksipä joidenkin lasten suussa ruotsi ja saksa voivat vääntyä heille tutummaksi englanniksi. Tällöin Ich komme -hokemasta voi tulla foneettisesti hyvin samankaltainen Only death is real.

Lasten mielikuvituksen lentoa on osassa kouluista aktiivisesti kannustettu, ja niinpä esimerkiksi Ylä-Tarkkiksen peruskoulussa oppilaat laulavat kevätjuhlassa tuttujen veisujen ohella oman Bara Bada Bastun – omilla lapsellisilla sanoituksillaan tietysti:

”Ut fra tåken, ut fra mørke, ut fra fjellets store skygge. Drømmens slott…” kaikuu harmoonin säestyksellä juhlasalin seinistä. On kevät.

Kategoriat
Politiikka

Sähköinen äänestäminen voisi edistää demokratiaa aktivoimalla venäjänvenäläisiä uurnille

a person is casting a vote into a box
Moni kokee perinteisen lippuäänestämisen hankalaksi, etenkin jos äänestyslippua yrittää tunkea uurnaan poikittain tai koittaa äänestyspaikan sijaan äänestää Mähösen luona. Photo by Element5 Digital on Unsplash

(KONTIOLAHTI) Kevään kunta- ja aluevaalien heikko äänestysvilkkaus on saanut monet huolissaan olevat tutkijat huolestumaan suomalaisen demokratian tilasta. Kansainvälisessä äänestysvertailussa Suomi jääkin selvästi useiden vireiden kansalaisyhteiskuntien kuten Turkmenistanin ja Valko-Venäjän taakse.

Yhdeksi ratkaisuksi ongelmaan on ehdotettu sähköistä äänestämistä, koska tutkijoiden mukaan enemmistö suomalaisista ei haluaisi mennä ulos tai ei osaa käyttää kynää tai tunne numeroita. Sähköisessä äänestämisessä hankalat, joskus jopa neljä eri lukua sisältävät ehdokasnumerot voitaisiin korvata esimerkiksi lystikkäillä ja samaistuttavilla eläinhahmoilla.

Vielä merkittävämpiä voisivat olla vaikutukset eri vähemmistöjen äänestysaktiivisuuteen. Sähköistä äänestämistä koskevissa selvityksissä on todettu, että se voisi lisätä merkittävästi muun muassa venäjänvenäläisten osallistumista vaaleihin. Parhaimmillaan äänestysaktiivisuus voisi nousta selvästi yli 110 prosentin. Aivan viime aikoina myös yhdysvaltainamerikkalaisten kiinnostus suomalaisia vaaleja kohtaan on kasvanut, mihin tarpeeseen sähköinen äänestys voisi avata uusia portteja.

”On muistettava, että selvitysten mukaan sähköinen äänestäminen tulisi myös jumalattoman kalliiksi, ja koska kalliit asiat ovat laadukkaita, on tämä merkittävä argumentti uudistuksen puolesta”, sanoo politiikan tutkija Hannu Warumm.

Kategoriat
Kotimaa Kulttuuri

Lehti panostaa kuunteluun – lisää sisältöä heille, jotka eivät osaa lukea tai pidä sisällöistä

handwritten text
Siinä missä aiemmat sukupolvet joutuivat työläästi kirjoittamaan ja ajattelemaan ajatuksensa itse, vapauttaa Lehden tuleva tekoälyavusteinen sovellus lukijat ja tekijät kummastakin arkea kuormittavasta askareesta. Photo by Micah Boswell on Unsplash

(AHOLAITA) Suomalaisen mediakentän lippulaiva Lehti lisää tuntuvasti äänisisältöjensä määrää. Uudistuksella halutaan vastata journalismin muuttuviin kulutustottumuksiin, kun juttuja halutaan yhä enemmän kuunnella, koska niitä osataan yhä vähemmän lukea. Lehden audioyksikön päällikkö Jeppe-Koira kertoo, että muutos toteutetaan monessa vaiheessa, jotta saataisiin kerättyä tarkkaa dataa tilaajien mieltymyksistä, ja koska johtoryhmä ryyppäsi enimmän osan käteiskassaa toissaviikonloppuna Loimaalla.

”Ensimmäisessä vaiheessa, joka on jo lanseerattu kaikessa hiljaisuudessa, lukijoille tarjotaan mahdollisuus lukea itse haluamansa jutut suoraan ruudulta ääneen ja nauttia näin täysin vapaavalintaisesti ainutlaatuisista sisällöistämme uniikilla portaattomalla lukunopeuden ja äänenvoimakkuuden säädöllä”, iloitsee Jeppe ja kehottaa kaikkia lukijoitamme kokeilemaan elämystä vaikka saman tien.

Palvelu toimii kaikilla selaimilla ja päätelaitteilla. Käyttöliittymää muokataan samalla käyttäjäystävällisemmäksi niin, että juttuihin lisätään tavuviivat.

Jatkossa audiosisältöjen palvelua on määrä kehittää entisestään. Jeppe arvioi, että konsernin omaa innovointia edustava Pylly-koneääni saadaan pilottikäyttöön kesän aikana, ja jo ennen vuodenvaihdetta tavoitteena on tekoälyn lisääminen kiinteäksi osaksi kaikkea tekemistä.

”Visiona on, että pian tekoäly kirjoittaa kaikki jutut ja lukee ne ääneen, minkä jälkeen tilaajan omalle matkapuhelimelle ladattavan Lehti-sovelluksen nauhoitustoiminto kuuntelee ne ja lähettää lukijapalautteen kommenttipalstalle. Näin sekä sisältöjen kuluttaminen että tuottaminen voidaan hoitaa tehokkaasti ilman hidastavia tekijöitä samalla maksimaalinen sitoutuminen tuottaen”, Jeppe kuvailee.

Alan sisäisessä keskustelussa on kritisoitu sitä, että uusi teknologia saattaa vähentää journalistisen työn määrää toimituksissa ja johtaa taas irtisanomiskierroksiin. Jepen mukaan tarkoituksena on päinvastoin siirtää vaivalloisia ja vähemmän olennaisia rutiinitöitä kuten sisältöjen luomista ja ideointia koneille ja antaa ihmisille aikaa keskittyä ydintehtäviin, kuten keskijohdon kokouksiin.

”Joku tietysti voisi pitää ylipäätään tällaista kehitystä epätoivottavana. Mutta kun lukijat eivät enää osaa lukea ja toimittajat eivät kirjoittaa, on synergiaedut helppo havaita”, Jeppe sanoo.

Jepen mukaan jo muutamassa vuodessa vähemmän tärkeät oheistehtävät voidaan toinen toisensa jälkeen automatisoida niin täydellisesti, että jäljelle jää vain kotimaisen journalismin kaikkein timanttisin ydin, eli katteeton itsekorostus.