Tekijä: August Elokuu

(VIEREMÄ) Odotetut euroviisukarnevaalit ovat vihdoin alkamassa, ja suomalaisten tunnelmat ovat korkealla – olemmehan tällä kertaa mukana peräti kahden artistin voimalla, kun vöyriläinen huumoriyhtye KAJ edustaa Ruotsia ja tamperelainen huumorilaulaja Erika Vikman Suomea.

Perinteisesti viisurallatukset ovat olleet erityisesti perheen pienimpien mieleen, mutta miten käy tällä kertaa, kun toinen esiintyjistä laulaa murteellisella ruotsilla ja toisen kappaleen iskulause on niin ikään kieleltään vieras ja seksiin sekä orgasmiin viittavilta merkityksiltään tietysti uppo-outo niin pikkulapsille kuin enemmistölle kulttuuriväestä?

Lehden lifestyletoimittaja Pirjo Labia kierteli alkuviikolla alueen kouluja kyselemässä lapsilta, miten viisuhitit heidän suussaan vääntyvät, kunnes rehtori soitti poliisit. Kas näin hassunkurisesti pikku Lasse Svartahrid, 9, rallatti KAJ’n saunakuplettia:

”En ukjent stemme kalte, fra tårnet hvor ingen bodde, fra bortenfor skogen – hvor intet levde!” heläytti Lasse riemuissaan, ja sekös hymyilytti niin meitä kuin välitunti-ehdonalaisvalvojaakin.

Erika Vikmanin kappale on puhuttanut niin aiheensa kuin show’nsa vuoksi ja saanut monet pohtimaan, ovatko ylenpalttinen seksuaalisuus ja helvetin huono musiikki ylipäätään hyväksi lasten kehitykselle. Sakinhivutuksesta tavoitettu Hannele Quorthon, 7, kuitenkin kertoi että viisu on ollut c-luokan suosikki koko kevään:

”Drunt am oidn Båch, geh’ i am Mondliacht nåch, immer diafa nei in Woid, d’Nacht is finsta und so greislig koid!” kajautti hän kirkkaalla äänellä aikuisten suureksi iloksi.

Hankalien kielten vuoksi viisuversioita on liki yhtä monta kuin tulkitsijaakin, siksipä joidenkin lasten suussa ruotsi ja saksa voivat vääntyä heille tutummaksi englanniksi. Tällöin Ich komme -hokemasta voi tulla foneettisesti hyvin samankaltainen Only death is real.

Lasten mielikuvituksen lentoa on osassa kouluista aktiivisesti kannustettu, ja niinpä esimerkiksi Ylä-Tarkkiksen peruskoulussa oppilaat laulavat kevätjuhlassa tuttujen veisujen ohella oman Bara Bada Bastun – omilla lapsellisilla sanoituksillaan tietysti:

”Ut fra tåken, ut fra mørke, ut fra fjellets store skygge. Drømmens slott…” kaikuu harmoonin säestyksellä juhlasalin seinistä. On kevät.

(AHOLAITA) Suomalaisen mediakentän lippulaiva Lehti lisää tuntuvasti äänisisältöjensä määrää. Uudistuksella halutaan vastata journalismin muuttuviin kulutustottumuksiin, kun juttuja halutaan yhä enemmän kuunnella, koska niitä osataan yhä vähemmän lukea. Lehden audioyksikön päällikkö Jeppe-Koira kertoo, että muutos toteutetaan monessa vaiheessa, jotta saataisiin kerättyä tarkkaa dataa tilaajien mieltymyksistä, ja koska johtoryhmä ryyppäsi enimmän osan käteiskassaa toissaviikonloppuna Loimaalla.

”Ensimmäisessä vaiheessa, joka on jo lanseerattu kaikessa hiljaisuudessa, lukijoille tarjotaan mahdollisuus lukea itse haluamansa jutut suoraan ruudulta ääneen ja nauttia näin täysin vapaavalintaisesti ainutlaatuisista sisällöistämme uniikilla portaattomalla lukunopeuden ja äänenvoimakkuuden säädöllä”, iloitsee Jeppe ja kehottaa kaikkia lukijoitamme kokeilemaan elämystä vaikka saman tien.

Palvelu toimii kaikilla selaimilla ja päätelaitteilla. Käyttöliittymää muokataan samalla käyttäjäystävällisemmäksi niin, että juttuihin lisätään tavuviivat.

Jatkossa audiosisältöjen palvelua on määrä kehittää entisestään. Jeppe arvioi, että konsernin omaa innovointia edustava Pylly-koneääni saadaan pilottikäyttöön kesän aikana, ja jo ennen vuodenvaihdetta tavoitteena on tekoälyn lisääminen kiinteäksi osaksi kaikkea tekemistä.

”Visiona on, että pian tekoäly kirjoittaa kaikki jutut ja lukee ne ääneen, minkä jälkeen tilaajan omalle matkapuhelimelle ladattavan Lehti-sovelluksen nauhoitustoiminto kuuntelee ne ja lähettää lukijapalautteen kommenttipalstalle. Näin sekä sisältöjen kuluttaminen että tuottaminen voidaan hoitaa tehokkaasti ilman hidastavia tekijöitä samalla maksimaalinen sitoutuminen tuottaen”, Jeppe kuvailee.

Alan sisäisessä keskustelussa on kritisoitu sitä, että uusi teknologia saattaa vähentää journalistisen työn määrää toimituksissa ja johtaa taas irtisanomiskierroksiin. Jepen mukaan tarkoituksena on päinvastoin siirtää vaivalloisia ja vähemmän olennaisia rutiinitöitä kuten sisältöjen luomista ja ideointia koneille ja antaa ihmisille aikaa keskittyä ydintehtäviin, kuten keskijohdon kokouksiin.

”Joku tietysti voisi pitää ylipäätään tällaista kehitystä epätoivottavana. Mutta kun lukijat eivät enää osaa lukea ja toimittajat eivät kirjoittaa, on synergiaedut helppo havaita”, Jeppe sanoo.

Jepen mukaan jo muutamassa vuodessa vähemmän tärkeät oheistehtävät voidaan toinen toisensa jälkeen automatisoida niin täydellisesti, että jäljelle jää vain kotimaisen journalismin kaikkein timanttisin ydin, eli katteeton itsekorostus.