Tutkijat uudistivat rikkinäisten ikkunoiden teorian

enki22
(NURPPOO) ”Jos ikkuna hajoaa ilman, että siitä seuraa puoluetuen nostovaatimus ja natsirinnastus, onko kukaan enää Dianapuistolla selvinpäin” kuuluu eräs sosiologian klassisista kysymyksenasetteluista. Niin sanottu rikkinäisten ikkunoiden teoria on puhuttanut tiedepiirejä ja yhteiskunnallisia päättäjiä vuosikymmenet.
Nyt tämä vanhentuneeksikin moitittu malli on päivitetty nykyaikaan.
”Yliopistoissa on jo vuosia mietitty, miten tällaiset poliittiseen päätöksentekoon liittyvät mallit pätevät, kun perinteiselle puoluekentälle on tullut uusia liikkeitä, joiden toimintaa ei enää ohjaakaan puolueohjelma tai aate vaan kosto”, selittää professori Hans Aplast. Hän johtaa Suomen Akatemian rahoittamaa Vittumainen tyhmyys, ilkeys ja ruikuttaminen Suomen ja suomalaisen sisun nykykuvana -tutkimusohjelmaa.
Varo vaaraa
Aplastin ryhmä on hakenut vastausta kysymykseen uusintamalla muun muassa kuuluisan ns. Milgramin tottelevaisuuskokeen. Siinä havaittiin, että aivan tavalliset ihmiset olivat valmiit alistamaan tuntemattoman koehenkilön jopa tuntikausien annostuksille eduskunnan kyselytuntia ja täysistuntopuheenvuoroja, vaikka tiedetään että jo muutaman millitossavaisen isku voi olla normaalilla älykkyysosamäärällä varustetulle ihmiselle hengenvaarallinen.
”Pahimmillaan ihmiset antoivat säälittä jopa kymmenen mikroturusen annoksia, vaikka koehenkilö rukoili häntä lopettamaan”, Aplast kertaa.
Testi vahvisti aiemmat hypoteesit auktoriteettiuskon voimasta. Ihmiset olivat hyvin valmiit tappavien iskujen jakamiseen, kun heille vain riittävän usein vakuutettiin että ”netissä sanottiin näin”.
Tutkimusryhmän loppuraportin on määrä valmistua loppuvuodesta. Jo nyt näyttää kuitenkin selvältä, että selvityksen vaikutukset ovat kansainväliset. Vielä vahvistamattomien tietojen mukaan Vatikaani suunnittelee poliitikkona sekä yleisenä kaiken mahdollisen uhrina tunnetun Riikka Slunga-Poutsalon kanonisoimista rikkinäisten ikkunoiden marttyyriksi.