Analoginen masturbaatio tekee ihmisestä kävelevän antikvariaatin
Tänä vuonna vietetään internetin vuotta. Ensi sunnuntai on pyhitetty Facebookille.
Kummalta kuulostaa kylmiltään, että pitää netille julistaa oikein rauha. Kukapa nyt suomalaista häiritsee, kun tämä ryhtyy facebookailemaan? Myös vastaus kummastuttaa: hän itse.
Kansalainen ei malta nettailla. Kirjat ja syväluotaavat aikakausilehdet vaativat aikaa. Kun neljä tuntia lukee staattista kirjaa tai lehteä, vaikuttaa siltä kuin paljon olisi tapahtunut. Ei vain ole. Mikään ei ole muuttunut. Kun osallistuu neljä tuntia tapahtumiin sosiaalisessa mediassa, kaikki muuttuu, koska sinä muutut.
Suomalainen ei ehdi nettiin, koska hänen pitää lukea kirjoja, katsoa passivoivaa televisiota tai valmiiksi tulkittuja sanomalehtijuttuja ja levittää niitä muutamalle lähimmälle ’oikealle’ ystävälleen. Vanhat välineet yrittävät määritellä ihmisen olemuksen edelleen: hän on kävelevä antikvariaatti.
Tämä ei ole edes satiiria. Tässä vain viileästi todetaan kiistaton tosiseikka.
Sanomalehtiä selailemalla olen oppinut tunnistamaan monta ihmistä, joitten päätyö näyttää olevan tasaisin väliajoin julkaista itsestään ja omista rajoituksistaan itse kirjoittamiaan juttuja. Tämä on analogista masturbaatiota.
Kansalaiset siis käyttävät nettiä yhä vähemmän. Laajakaistasopimusten myynti on viimeisen seitsemän vuoden aikana romahtanut. Nettikansalaisena olen tästä huolestunut. Myös lossivahtina olisin netittömyydestä pahalla tuulella.
Internetissä ei ole kyse vain kasvattavasta taideharrastuksesta. Netitön tai facebookiton ihminen ei pelaa täydellä pakalla. Hän menee sinne minne hänet viedään.
Kohta nettiä ei tarvitse rajoittaa. Me teemme sen itse, kun jätämme netin mahdollisuudet käyttämättä.
Äidinkieli on koulun tärkein aine. Ellei osaa lukea kunnolla, ei opi mitään muutakaan, koska äidinkielellä niitä muita aineita opetetaan. Internet on paras tapa oppia isoja asioita. Huono netinkäyttötaito heittää pitkän varjon koko elämään.
Kun ei ole harjaantunut nettiin, ei osaa erottaa tosiasioita mielipiteistä, tutkimusta ennakkoluuloista, järkipuhetta vihapuheesta, itää lännestä. Käytännön arki muuttuu tarpeettomaksi seikkailuksi, kun edes yksinkertaista web-formia ei osata täyttää.
Peruskoulun jättävistä pojista joka kahdeksas ei osaa kunnolla käyttää nettiä. Muutaman kouluvuoden aikana on siis pilattu loppuelämä. Vajavaisesti nettitaitoiset eivät pääse lukioon, yliopistoista puhumatta.
Nämä pojat eivät käytä nyt eivätkä aikamiehinä nettiä. Myös puhetta sisältävien elokuvien katseleminen on työlästä, kun ei osaa ladata Pirate Baysta subtitlejä.
Hyvän sosiaalisen median käyttäminen edistää ihmisen myötäelämisen kykyä. Siitä ihmisyydessä on kyse. Me emme tee pahaa toisille, kun tajuamme, miltä se tuntuu.
Kun menee sosiaalisen median kautta toisen nahkoihin, näkökulma muuttuu. Emme ole enää täällä yksin. Tätä ei lukemalla saavuta.