(VANCOUVER) Jääkiekon olympiaturnaus sai uutta väriä, kun ruotsalaistutkimus paljasti Ruotsille 3-0 lohkovoittokamppailussa hävinneen Suomen jääkiekkomaajoukkuuen pitkään varjellun salaisuuden. Tutkimuksen mukaan Suomi on hävinnyt tahallaan useita otteluita vuosien aikana saavuttaakseen lyhyissä turnauksissa tärkeitä etuja.
Ruotsalaiset pitävät selvänä, että sellaiset tappiot kuin vuosien 1998, 1999, ja 2001 finaalitappiot eivät voineet tulla puhtaalla pelillä. Myös välierätappiot 2000 ja 2002 ovat tutkimuksen mukaan kyseenalaisia. ”Turnausten paras joukkue ei yksinkertaisesti häviä tuolla lailla”, jääkiekkotutkija Sven Peterson selvittää.
Kaikkein ilmiselvimpänä tahallisena tappiona tutkimus pitää Suomen MM-kisojen välierätappiota Ruotsille vuonan 2002. Tätä voittoa ruotsalaiset eivät helpolla sulattaneet. ”5-1 tappioasemasta ei noin vain nousta 5-6 voittoon. Mielestämme se oli ilmiselvää taktikointia.”
Lehden tavoittama Leijonien kakkosvalmentaja Risto Uimalakki pitää tutkimusta turhana haihatteluna. ”Kyllä me täysillä ollaan aina pelattu, mitä nyt tasakentällisillä, erikoistilanteissa ja parittomissa erissä on joskus tullut nukahtamisia.”
Samoilla linjoilla oli myösAurinkokuningas Tamminen. ”Se on helppo toimittajan lätistä, kun ei tajua jääkiekosta mitään. Kumpi meistä on aateloitu jääkiekkoleijona? Tule itse valmentamaan joukkuetta niin loppuu tuo urputus.”
Ruotsalaistutkimus ennustaa Suomen aloittavan taktikoinnin näissä olympialaisissa välierässä USA:ta vastaan, viimeistään finaalissa.
(Jutun kansalaistoimitti Juhani Sipola.)
Kategoriat
9 vastausta aiheeseen “Ruotsalaistutkimus: Suomi hävinnyt tahallaan”
Taktikoinnilla on itseasiassa pitkät perinteet. Jo jatkosodassa Suomi osoitti, miten vastustaja harhautetaan onnistuneen hyökkäyspelin jälkeen vetäytymällä omaan päätyyn sekavissa tunnelmissa. Ihan vain ruotsalaisten kiusaksi.
Lajia jo vuosikymmeniä seuranneena veikkaukseni on, että Suomi taktikoi jo välierissä. Näin Suomi onnistuu ovelasti välttämään joukkuetta niin fyysisesti kuin henkisestikin rasittavan finaaliottelun, ja on paremmassa iskussa seuraavassa ottelussa. Parasta olisi tietenkin ollut jäädä jo alkulohkoon, mutta aina ei voi onnistua.
Olemme nähneet vasta jäävuoren huipun. Olen varma, että kun tämän paljastuksen johdosta asioita pengotaan, selviää, että Suomen urheiluelämä on läpeensä mätä.
Jos asioita ei katsele sinivalkoisin silmälasein, on ihan selvä, että Suomen ennennäkemätön häviäminen myöskään Vancouverin muissa lajeissa ei ole voinut olla vilpitöntä umpisurkeutta. Huonolla kunnolla voi aina selittää tappioita (ja joku uskoo), mutta rajan yli mennään viimeistään, kun monot ”unohtuvat” kotiin tai pöksyt ovat ”vahingossa” liian väljät. Kahdesti.
Kaikkein karmaisevin mätäpaise on kuitenkin Suomen jalkapallomaajoukkue. Maailman kolmanneksi paras pelaaja ei voi noin vain mätkähtää divaritasoiseksi pelkästään Muurisen taktiikan ansiosta. Kysykää vaikka Unkarilta.
Lajia kahdesti seuranneenan väitän artikkelin sisältävän asiavirheitä vuosiluvuissa.
Väistämättä korjattava törkeä asiavirhe. 5-6 tulokseen päätynyt taktinen tappio tuli kotikisoissa puolivälierissä 2003. Taktisella vedolla vältettiin kotiyleisön paineen alla välierä- ja finaaliotteleminen.
Herää myös kysymys, miksi Virpi Kuitunen ei hiihdä kisoissa kuin kisan tai kaksi? Onko hän liian hyvässä fyysisessä ja erityisesti henkisessä kunnossa? Jari ja Virpin yhteistyö ei varmasti ole liiton miesten mieleen. Taustalla on ainakin henkistä dopingia.
Virpin hiihtämättömyys näissä kisoissa ei vastoin yleistä uskomusta johdu hänen ylivertaisesta kunnostaan. Virpit näet pitää poissa ladulta pelko silmäpusseihinsa kompastumisesta stadionille johtavassa laskussa. Vain pussinahkat kiristävä napakka pakkanen voi saada Virpin uskaltautumaan ladulle viimeisinä kisapäivinä.
[…] Harmi vaan, ettei Suomi oikein pärjännyt mitalitaistoissa. Parhaiten näistä kisoista jää mieleen Suomi-USA-lätkämatsi. Käsittämätön peli. Ja tulos oli erikoisen nolo, kun olin juuri ehtinyt hehkuttaa matsia amerikan kaverille. Tästä saan varmasti kuulla seuraavat vuosikymmenet… Juha Hiitelä tarjoilee jääkiekon osalta pätevän yhteenvedon. Valmentaja Jukka Jalonen saa kehut. Kehityskelpoisuudesta ihan ansiosta, mutta joukkueen peli oli kyllä aivan liian ailahtelevaa. Ellei sitten hävitty tahallaan. […]
Kyllä se vaan näin on että suomalainen ei tahallaan osaa hävitä. Jos tullaan pelamaan ni pelataan eikä jäädä sinne pelleilemään.