Jean Baudrillard ei enää viittaa mihinkään olemassa olevaan olioon. Sen sijaan Baudrillard viittaa täydelleen maailmastamme irtaantuneeseen tapahtumien kulkuun.
Baudrillardin omaan maailmaan mitenkään liittymättömän lausunnon mukaan Baudrillardia ei ”enää määrää toiminta, vaan spekulaatio ja ketjureaktio; tapahtumat ketjuuntuvat kohti keinotekoisuuden äärimmäisyyksiä, joita mikään tulkinta ei voi enää saavuttaa.”
Nykyisellään totuuskriteerit ovatkin vaihtuneet uskottavuusperiaatteeseen. Myöskään tietoa Jean Baudrillardin poismenosta ei sinällään ole sidottu mihinkään totuusperiaatteeseen. Nyt jos koskaan onkin aihetta kysyä: Onko Baudrillard, joka viittaa vain itseensä yhä Baudrillard?
LehtiTotuus seuraa perästä
17 vastausta aiheeseen “Jean Baudrillardia ei ole”
Olen tutkinut Baudrillardia pitkään. Vielä pitempään olen tutkinut Plutoa. Kun tiedeyhteisö julisti, ettei Pluto enää saa olla planeetta, ehdottaisin kahta vaihtoehtoa: a) Aurinkokunnassa vapautuneelle planeetan vakanssille voitaisiin valita Baudrillard b) Baudrillard voitaisiin julistaa Plutoksi, mikäli omistajat suostuvat. Plutonhan omistaa Mikki Hiiri. Tekijänoikeudet Plutoon omistaa Disney, sekä Pluton biologiset vanhemmat eli Baudrillard ja Rin-tin-tin.
Jos todetaan, että Baudrillardia qua Baudrillard ei ole olemassa, voidaanko edelleen todeta, ottaen huomioon ontologisen äärimmäisyysfunktion rudimentaariset edellytykset vis-a-vis polemisoimaton vs. polemisoiva excrementum essum, että Baudrillardin olemassaolo tai olemassaolemattomuus on fundamentaalinen NMIP (non minor interessere posset)?
Baudrillard? Häh? Minä luen vain miestenlehtiä. Tässä teille vähän munatotia.
No johan on, jokos se Jean meni dekonstruoimaan itsensä? Vilosohvia on vaarallista!
Onko?
Ei ole enään.
Mikäs onkaan tämän Baudrillardin puoluekanta, vaalipiiri ja ehdokasnumero? Sangen mielelläni äänestäisin eduskuntaan jonkun, joka edustaa niitä vähemmistöjä, joita ei ole.
Onko Lehti muuttunut joksikin Parnassoksi tai Filosofi-zätixi? Minä kun luulin, että haetaan iltapäivälehtityyppistä iskevää uutisointia. Kaukana ovat ne tutkivan journalismin ajat ja Suomenkuvalehtimäiset pintaa syvemmälle käyvät artikkelit, joita mm. vuonna 2004 parhaina palkittiin.
”Rene Descartes was a drunken fart: ’I drink therefore I am.'”
Baudi-Laurin piti esiintyä ”Tanssii tähtien kanssa” -ohjelman ns. mustana hevosena, muttta hän ei ilmestynyt harjoituksiin. Arto Nybergin kerrotaan pettyneen kovasti. Lyhyessä laulusähkeessään iltapäivälehdille JB toteaa esksitentatatstiivisesti ”A moi non plus c’est un plume de ma tante up my ass!”
”Myöskään tietoa Jean Baudrillardin poismenosta ei sinällään ole sidottu mihinkään totuusperiaatteeseen.” kirjoittaa Lehti.
No, tekevälle sattuu. Kokonaisuushan ratkaisee.
Jos ei sinällään, miten olisi minällään tai kenties jopa mellään?
Vai olisiko sittenkin osuvampaa pohtia sitä, olisiko tuota tietoa tuonallaan tai tänällään sidottu johonkin?
En tiedä, mutta veikkaan mustaa hevosta.
”En tunne miestä” sanoi Rekola Jeesusta.
Mäkin ajattelen tissejä.
Kohisee niin pahasti, että on oletettavissa jonkin Baudrillard:n olevan yhä olemassa. Viittasiko tuo nimi johonkin reaaliseen olioon? Sillä ei voi olla merkitystä koska yhäti kohisemme tuon käsitteen ympärillä. Ei taida olla kovin vaikeaa elää ikuisesti koska jokaisella pöydän-alaisella kyökkifilosofilla tuntuu olevan painavaa sanottavaa yhäti, alati, iäti jne.
Ajattelen tissejä, olenko sellainen?
Juuri tämän takia minä luen mieluummin Marxia. Tai en minä sitäkään lue, kun sen välissä pidän piossa Jallua, mutta kuitenkin.
sinne meni hyvä jätkä. vittu.