"Siitä saatana vielä tulee mies"

Pienet luistimet suihkivat ja mailat heiluvat. Jäähallin kaukalon reunalla isät kannustavat poikiaan. ”Sen tiedät vittu mitä kotona saat, jos ei luistin liiku!” kaikuu erityisen reipas kannustushuuto: ”ja soljella, jumalauta!”
Viiden tyttären ja yhden pojan isä Taisto Väkivalta tietää mitä ainoalta pojaltaan Jarilta odottaa: omistautumista, pitkäjänteisyyttä ja taistelutahtoa. Neljän vanhana Jari saikin ensimmäiset jääkiekkovarusteensa ja nyt, kolme vuotta myöhemmin harkitaan jo ammattilaisvalmentajan alaisuuteen siirtymistä.
”Minä sitä saatana elätän vielä pari vuotta, mutta sitten saa alkaa raha liikkua toiseen suuntaan, vittusaatana” luonnehtii isä-Taisto heidän suhdettaan jääkiekkoon. ”Jos ei saatana harjoittelu maistu, niin ei maistu ruokakaan”, on hänellä tapana sanoa ja jatkaa leikilliseen sävyynsä, ”mutta remmi maistuu sitä paremmin, perkele”.

Jatkuvan harjoituksen tulos

Päivän treenit päättyvät ja Jarikin luistelee pois jäältä. Matkalla pukuhuoneseen hän kuiskaa vaimeasti, ”Soittakaa poliisille”, mutta aina valpas isä-Taisto vaientaa hänet isällisellä läimäyksellä nenänvarteen. ”Se on vielä vähän tuollainen saatanan neiti”, pohdiskelee hän poikansa laahustaessa kauemmas, ”mutta siitä saatana vielä tulee mies vaikka se jumalauta kuolisi siihen.”
Väkivallan perheen pään päättäväisyyden tuloksena Jari treenaakin seitsemänä päivänä viikossa, minkä lisäksi tulevat lenkkeily, punttiharjoittelu, ruokavalio ja suojuoksu. Lisäksi Jari on hoitanut koko perheen kotitalouden yhdessä sisariensa kanssa aina äitinsä ennenaikaisesta poismenosta alkaen.

Huolellista suunnittelua

Isä-Taisto huolehtii paitsi Jarin viikkoaikataulusta, myös laajemmasta suunnittelusta. ”Jos ei ole kuudentoista ikäisenä vielä Jokereissa, niin jumalauta”, hän esittelee suunnitelmaansa, ”ja kahdeksantoistakesäisenä Amerikassa, saatana.”
Jari palaa pukuhuoneesta ja Taisto tervehtii häntä kahdella suoralla vatsaan ja jykevällä alakoukulla leukaan. ”Mikä saatana siellä kesti vittu? Hä?” tiedustelee isä jälkikasvultaan. Jarin pidätellessä itkua he lähtevät astelemaan yhdessä ulko-ovelle. Silloin tällöin Jari saa tuntuvan tällin isänsä oikeasta kädestä.
Onkin selvää mistä tulee Jarin motivaatio jatkuvaan ponnisteluun, mutta entä mistä löytyy jaksaminen kuuden lapsen yksinhuoltajalle? Huudan kysymyksen heidän peräänsä ja saan vastaukseksi Taiston vaatimattoman vastauksen: ”Kyllä se syntyy ihan vaan rakkaudesta tähän urheiluun.