(PELKOSENNIEMI, KKO) Turkistarhaus saattaa olla tulevaisuuden Suomelle todellinen rahasampo, kertovat lähteet, joille maksetaan sen kertomisesta Lehdelle. Alaa viime vuosina koetelleet huonot uutisetkin voivat heidän mukaansa osoittautua onnenpotkuksi nurinkurinmaassa.
”Olemme tietenkin saaneet jo kauan kuulla erilaisten ideologisten tahojen suusta kaikenlaista panettelua, kuten että tarhaustoiminta olisi tappiollista ja lainoituskelvotonta, tai jostain todellisuudelle vieraasta ’eettisestä’ näkökulmasta tyystin katastrofaalista, haitta Suomen kansainväliselle maineelle tai sellaisen ääriliikkeen kuten THL:n väittämänä jokin mystinen ’kulkutautiriski’. Mutta jos jätämme sivuun talouden, etiikan, maineen ja terveyden, niin minä kysyn, mitä aitoja argumentteja tarhausta vastaan muka on? Sanokaapa se”, myhäilee viestintäkonsultti Jalmari Yersinia-Pestis.
Hän huomauttaa, että olisi suorastaan kammottava visio, jos suomalaiset eivät enää sulkisi eläimiä pieniin häkkeihin, tappaisi niitä ja myisi nahkoja autoritaarisiin maihin – ja joku kiinalainen tai kreikkalainen tekisi sen vittumaisemmin.
”Pitää muistaa, että suomalainen eläinten tappaminen tehdään aiempien sukupolvien työtä kunnioittaen eikä minkään kylmän suurpääoman lukuun, kasvottomasti ja nimettömästi.”
Puheita eläinten lajityypillisen käyttäytymisen estymisestä häkkioloissa Yersinia-Pestis pitää kummallisina. Hän harmittelee, että itseään ns. eläinsuojelijoina pitävät ihmiset näkevät eläimet pelkkänä massana eikä yksilöinä, joilla on omat individuaalit tarpeensa.
”Jos nyt vaikka siniketulla on paha agorafobia, niin kysyn vaan, eikö ole todellisen eläinystävän teko pitää se pienessä häkissä yhteisöllisesti lajikumppaniensa seurassa kuin jättää se yksin avaraan armottomaan luontoon, jossa vaanii erilaisia saalistajia?”