LehtiBodomin tyynyliina päätyi monien värikkäiden vaiheiden jälkeen ranskalaiselta de Charnyn suvulta Savoijin herttuan sekä Espoon poliisin kautta viimein Espoon käräjäoikeuden haltuun, missä se on tänäkin päivänä. Liina on tasaisin väliajoin kaivettu esiin tutkimuksia varten, mutta pyhiinvaeltajia ei ole päästetty katsomaan tai koskemaan itse esinettä.
Katolinen kirkko on lisäksi suhtautunut nuivasti pyyntöihin määrittää tyynyliinan ikä radiohiilimenetelmällä. Saattaa olla, että liinan alkuperä jää hämärän peittoon ja suhtautuminen siihen yhäkin vain uskonasiaksi.
Tyynyliina ei suinkaan ole ainoa kiistanalainen reliikki, jota säilytetään Espoossa. Myös nk. Leppävaaran jarruliina ja Tuomarilan nostoliina kuohuttavat niinikään tunteita vielä tänäkin päivänä.
Kirkon näkemyksen mukaan rumat ja/tai köyhät vanhemmat saattavat vaikeuttaa lapsen sijoittumista sosiaaliseen ympäristöönsä ja voivat johtaa syrjintään jo koulussa. Näin ollen lapsen oikeuden elää turvallisessa ympäristössä on katsottava painavan enemmän, kuin vanhempien oikeus saada lapsia.
Kirkkohallitus toteaa tiedotteessaan toivovansa eduskunnan myös rajaavan etnistä alkuperää olevat parit hedelmöityshoito-oikeuden ulkopuolelle, sillä kirkon teettämän tutkimuksen mukaan ”ne ovat poikkeuksetta rumia, köyhiä ja sikiävät muutenkin kuin kanit, helevetin kannibaalit.”
Kirkkohallitus päätti kokouksensa helein äänin Herran Sebaotin kunniaksi kohotettuun virteen.
Koulun portinpielessä Samia odottavatkin jo vanhat ystävät, viidesluokkalaiset Risto, Jussi ja Hannu. He tuuppaavat iloisesti Samin pyörineen sepeliin ja uittavat Ihaa-reppua läheisessä lätäkössä.
”Lällällää, läskipää!” tervehtii kolmikko, ja Sami hymyilee onnellisena. Häntä ei ole kesän aikana unohdettu. Eikä hänen itkukohtaustaan kevätjuhlassa.
”Leikimme usein yhdessä koulun jälkeen. Joskus mukana on monia muitakin”, kertoo Sami verinaarmua pyyhkien.
Ensimmäisen koulupäivän ohjelmassa ei juuri oppitunteja ole, vaan Samin 2B-luokan oppilaat juttelevat toistensa ja opettaja Terho Harjuksen kanssa kesän hassuista kommelluksista.
Samin mielestä ope on tosi kiva, mutta joskus hänestä tuntuu, että ope pitää häntä liiaksi lellikkinään. Siitä eivät kaverit tykkää. ”Ja mitäs se meidän pikku äpärä sitten? Ei taidettu kesällä pahemmin matkustella. Etkä tainnut vieläkään oppia lukemaan, saatanan mongoloidi”, tervehtii Terho Samia.
Taitaa Samin sanoissa olla hitunen perää. Terho näet siirtää hänet taas tarkkisluokalle luokkatovereiden katsoessa kateellisina.
Tarkkisluokassa näet odottavat monet Samin parhaista kavereista. Riston ja Jussin olemmekin jo tavanneet, ja heidän lisäkseen Pasi-open valvonnassa istuvat Mikko, 15, Tuire, 9, sekä Niina, 11.
Luokka on ehtinyt viime vuoden aikana hioutua tiiviiksi toisiaan tukevaksi yhteisöksi, ja niinpä Sami lainaakin mielellään Nalle Puh -penaalinsa Mikolle, joka unohti omansa kotiin. Repun taas saa Niina. Ettei vain Sami olisi ihan pikkuisen ihastunut?
”Äh, tytöt on tyhmii”, punasteleva Sami vastaa irroitellen Niinan heittämää purukumipalloa hiuksistaan.
Tänään päivä loppuu lyhyeen Pasin saatua taas yhden leikkisistä ”romahduksistaan”. Sami säntää riemuissaan kotimatkalle, ja siellähän kaverit jo odottavatkin portinpielessä.
”Lällällää, läskipää!” he tervehtivät, ja Sami tietää, että tästä vuodesta tulee taas hyvä vuosi.